Toimittaja: Kaisu Niska

Näin me olemme sitten siirtyneet ajanlaskussamme taas kesäaikaan ja kuukausikin vaihtunut huhtikuuksi. Maaliskuun viimeisen päivän kunniaksi säitten herra päätti jälleen ilahduttaa meitä hohtavan valkoisella lumella, jota ensin tuiskutti ja sitten satoi maahan isoina räntäriekaleina.

Taisi pistää umpeen kaikki latukoneen vetämät ladutkin, mutta eiköhän ne vielä tämän viikon aikana hoideta taas kuntoon.

Viime sunnuntaina käydessäni Tikrun kanssa kävellen Kivivaaran laavulla huomasin, että ulkoilijoita oli liikkeellä paljon. Jo sillä reissulla ehdimme kohdata useamman hiihtäjän ja myös yhden sauvakävelijän.

Kotiin tultuani päivitin ulkoiluni Facebookiin ja totesin naamakirjaa selatessani, että hyvin moni kavereistani oli ollut samoilla touhuilla päivän aikana.

Siellä metsän hiljaisuudessa hohtavan sinisen taivaan alla, lumen häikäistessä ja auringon valon ympäröidessä meidät, olin tyynen onnellinen kaikesta. Siellä unohtuivat kaikenlaiset virukset ja taudit, työpaineet ja kaikki ikävät asiat.

Tuntui, ettei maailmassa ollut muuta kuin lumi, aurinko ja taivas. Ja minä koirani kanssa kaiken kauneuden keskellä.

No, se ihana hiljaisuus toki rikkoutui aina niinä kertoina, kun kohtasimme muita ulkoilijoita.

Eikä hiljaisuuden rikkoutuminen johtunut heistä, vaan koirastani, joka aloitti räksytyksen, kun tulija saapui lähemmäksi. Se räksytys oli ääni, jota en haluaisi kuulla metsän keskellä, en itse asiassa missään.

En voi kuitenkaan ajatella, että lähtisin metsäkävelylle ilman koiraani, sillä se nautti reissusta takuuvarmasti vähintään yhtä paljon kuin minä, vaikka tuskin se maisemien kauneuteen ja siniseen taivaaseen kiinnitti huomiota.

Joku Facebook-kavereistani kommentoi minulle päivitykseeni sittemmin, että ”sitä vaan ladulla kävellään”.

Niinpä. Ladulla kyllä, luistelubaanalla. Perinteinen latu meni siinä toisessa laidassa.

Onneksi täällä meillä ihmiset ovat vielä suvaitsevaisia ja ymmärtäväisiä sille, että muillakin kuin sukset jalassa liikkuvilla on tarve löytää reittejä metsään ja hiljaisuuteen.

Laturaivoa meidän ei tarvitse kenenkään täällä pelätä, ei ainakaan syrjäkylille tehdyillä laduilla, vaikka reippailisimme jopa koiran kanssa.

Ulkoillaan ja pidetään mieli virkeänä!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy