Toimittaja: Kaisu Niska

... huhtikuussa humahtaa?

Täytyy sanoa, että tämän kevään huhtikuussa saakin humahtaa oikein kunnolla, jos meinaa saada humautettua nämä lumet edes toukokuun aikana. 

Lumikinoksia katsellessa tuli mieleen se vuoden 1984 Sarajevon olympialaisista kirjoitettu kirja: Nämä lumet eivät sula.

Toki nekin lumet sulivat, ja nyt viime vuosina – tänäkin talvena – talviurheilun lumet ovat sulaneet jopa aikaisempaa nopeammin. Tältä talvelta en nyt äkkiseltään muista mitään suomalaisittain suurta talviurheilulajin voittoa, onko muistini kehno vai eikö sellaista todellakaan ole?

Viime viikonloppuna kuultiin ampumahiihdossakin uutinen, joka merkitsee sitä, ettei näillä näkymin suomalaisten tarvitse sitäkään enää juuri seurata. Lajin piireissä miltei legendaksi yltänyt Kaisa Mäkäräinen lopettaa. Tai siis lopetti jo, kun ampumahiihdon maailmancup päättyi viime viikonloppuna.

Sarajevon talviolympialaisten kirjapariksi voi sanoa Los Angelesin samana vuonna pidetyistä kesäolympialaisista tehtyä kirjaa: Tämä sumu ei hälvene.

Tuosta lauseesta tulee kyllä itselläni mieleen aina eräs Matti, joka hyppäsi hernerokkasumun keskeltä mestaruuteen. Mutta se tapahtui Oslon MM-kisoissa 1982 Holmenkollenilla.

Mutta väliäkös sillä, nuo urheilun suuret hetket ovat menneitä, kultaisin kirjaimin kirjoitettuja muistoja.

Onneksi televisiossa Urheilustudio on esittänyt Aikakoneessaan noita monia huippuhetkiä. Vaikka vanha sananlasku sanookin, ”joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään”, siitä huolimatta niitä on ollut mukava katsoa.

Kun ei pahemmin niitä iloisia menestyksiä ole nyt tullut.

Älkäämme kuitenkaan luopuko toivosta. Uusi päivä kaiken muuttaa voi. Huomenna on paremmin. Paistaa se päivä vielä risukasaankin.

Onhan näitä kaikenlaisia tsemppaus-sanontoja, joilla rohkaistaan, kun menee huonosti.

Ruokakaupoistakaan ei ruoka lopu, vaikka hyllyt välillä tyhjenevät vauhdilla (niin kuin nyt), ja saatamme jopa säästyä koronaltakin, jos osaamme kyllin hyvin suojautua.

Toisen ruokamarketin parkkipaikalla tapasin miehen, jolta kysyin, pelottaako häntä korona.

”Ei, mie en pelkää mitään, paitsi sitä että taivas putoaa päähän.”

Tällä hetkellä en enää uskalla sanoa, ettei sitä voi tapahtua. Vannomatta paras.

Pysytään terveinä!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy