Toimittaja: Minna Siilasvuo

Olen ollut pikkutytöstä saakka varsinainen lukutoukka, ja lapsuuden innolla jaksoin kahlata läpi sellaisiakin teoksia, jotka saattaisivat nyt jäädä lukematta. Pienenä paras kaverini ei päästänyt minua mielellään sisälle, koska ”sinä rupeat kuitenkin lukemaan”.

Hän oli tietenkin oikeassa, ja niinpä leikimme ulkona, vaikka ulkoleikit eivät ole koskaan olleet minulle varsinainen intohimo.

Lukuputkeen imeytyminen on ollut minulle yleensä helppoa, ja olen mielelläni kahlannut aina läpi kirjailijan koko tuotannon, jos olen löytänyt mieleistäni luettavaa.

Muistelen vieläkin joskus haikeana lapsuutta ja nuoruutta nimenomaan siinä mielessä, että silloin oli aikaa lukea. Muuten en ole vielä niin dementoitunut, että kaipaisin takaisin nuoruuteen. Hyi olkoon!

Aikuisena lukeminen ei ole välttämättä ollut aina kovin helppoa. Syynä on ollut milloin ajan puute, milloin mielen vallannut stressi. Välillä on kulunut pitkiäkin aikoja, etten ole lukenut yhtään kirjaa.

Vuosien mittaan keskittymiskykyni on rapautunut siinä määrin, etten ole aika ajoin kerta kaikkiaan pystynyt lukemaan. Silloin olen hakenut käsiini kirjoja, joita kutsun sisäänheittokirjoiksi. Ne ovat sisällöltään kevyitä ja erittäin helppolukuisia – ja toisinaan aivan välttämättömiä lukuhalujen löytämiseksi.

Lukuputkeen katoaminen ei ole tietenkään hyväksi muulle elämälle. Kun kirja tempaisee minut mukaansa, en haluaisi tehdä muuta kuin lukea. Nukkuminenkin tahtoo unohtua, ja kappas vain: taas ollaan pulassa.

Olen vähitellen oppinut selviytymään myös huonon unen kausien aikana. Silloin pitää vain olla tiukka, todella tiukka. Kirja pitää panna pois heti kun alkaa nukuttaa, vaikka kesken sanan, sillä jos päättää lukea sivun loppuun tai luvun loppuun, huomaa aamuyöstä lukeneensa koko kirjan loppuun.

Sitä repsahdusta saa sitten katua koko seuraavan päivän kun silmäluomia painaa ja kaikkein pienimmätkin asiat ärsyttävät.

Ei siihen ärsytykseen kovin paljoa tarvita. Yksi nimenomaan lukemiseen liittyvä kiusa on kuitenkin mielestäni ylitse muiden: kielioppivirheitä pursuileva kirja. Tekisi mieli ottaa kynä käteen ja tehdä korjauksia.

Aika kamalaa on sekin, kun valmistautuu lukunautintoon – ja jo ensimmäisellä sivulla huomaa jo lukeneensa kyseisen kirjan. Silloin on parasta olla varakirja käden ulottuvilla.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy