Toimittaja: Kari Kaulanen

Olen silloin tällöin muistellut tällä paikalla suomalaisia musiikkialan taiteilijoita, joita minulla oli ilo kohdata toimiessani Ylläs Soikoon! -tapahtuman järjestelytehtävissä.

Yksi heistä on ajankohtainen ensi viikonloppuna, kun Rohki-hallissa soivat vajaa vuosi sitten kuolleen Reijo Taipaleen laulamina tutuiksi tulleet kappaleet.

Minun ensimmäinen muistoni Reijo Taipaleesta on jo 1960-luvun puolivälin tietämistä. Tätini miehen veljellä oli magnetofoni, siis kunnon vanhanaikainen kelanauhuri. Se oli tietenkin suuri ihme, jota ainakaan itse en ollut aiemmin nähnyt.

Kun kelat alkoivat pyöriä, kaiuttimesta rupesi kuulumaan: ”Kohtasin varjoissa Pariisin yön, neitosen tumman ja kohtalokkaan...” Se oli tango Monika, Monika, Monika.

Aina kun kuulen kyseisen laulun, ajatukseni palaavat tuohon taianomaiseen hetkeen.

Se, että laulaja oli Reijo Taipale, on selvinnyt minulle paljon myöhemmin.

Reiska, kuten häntä tuttavallisesti kutsuttiin, oli mukana Ylläs Soikoon! -tapahtumassa vuonna 1989. 

Perjantai-iltana Äkäs-Hotellissa oli konsertti, jonka teemana oli 1960- ja 1970-lukujen musiikki. Reijo Taipaleen lisäksi solisteina olivat muun muassa Topi Sorsakoski ja Pirkko Mannola. Säestyksestä vastasivat Agents ja Taipaleen luottohanuristi Erkki Friman.

Konsertti oli meneillään, ja Taipale nojaili hotellin aulassa seinään odotellen vuoroaan. Kun kävelin ohi, hän näytti lasiaan, jossa oli kirkasta nestettä, ja sanoi: ”Tämä on vain vettä.” En kyllä muuta epäillytkään.

Saman päivän aamuna olimme molemmat olleet jo seitsemältä Lapin radion aamulähetyksessä kahden toimittajan vieraina. Se oli sitä aikaa, kun radio saattoi tulla tapahtumaan koko viikonlopuksi ja tehdä sieltä suoraa lähetystä pitkin päivää. Aikaa, jolloin Lapin radiossa saattoi kuulla jopa haitarimusiikkia. 

Kolmantena vieraana lähetyksessä oli Topi Sorsakoski, joka tuli paikalle hieman myöhässä paljain jaloin ja pienessä tuiskeessa. Hänen ensimmäiset sanansa olivat: ”Tyttöystävä odottaa huoneessa kuumana kuin hellakoukku.”

Tuosta aamusta jäi mieleen erityisesti se, kuinka vilpittömästi Sorsakoski kehui Taipaletta ja kutsui tätä esikuvakseen ja kuninkaaksi.

Sellainen Reijo Taipale olikin, kollegoiden kunnioittama vaatimaton herrasmies, jolla oli upea ääni.

Satumaan kuningas.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy