Toimittaja: Kari Kaulanen

Ylitornio pääsi taas lööppeihin koko paikkakuntaa järkyttäneen tapahtuman takia. Tai oikea sana on joutui, sillä kukaan ei varmasti toivo sellaista julkisuutta. Nykyaikana sitä ei valitettavasti voi välttää.

Eikä julkisuus jää lööppeihin. Heti tiedon tultua julki, mikä nykyaikana tapahtuu lähes reaaliajassa, alkaa sen pohtiminen sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla. Siinä vaiheessa unohtuvat ne, joita asia oikeasti koskettaa, eli lähipiiri ja omaiset. Ihmisen alhaisimmat vaistot heräävät ja saavat kirjoittamaan aivan uskomattomia asioita.

Eivätkä kaikki kirjoitukset ole nimettömiä, vaan monet oksentavat kommentteja omalla nimellään ja omilla kasvoillaan.

Usein toistettu nyrkkisääntö nettikirjoittelulle on, että teksti kannattaa ensin kirjoittaa, sitten lukea rauhassa läpi ja pohtia, voisiko kohteelle sanoa saman asian kasvotusten. Toinen harkinnan arvoinen seikka on, haluaisiko itse kuulla joltakin toiselta saman asian itsestään. Vasta sen jälkeen on aika painaa enteriä.

Mutta ei. Sormet naputtavat viestin ja lähettävät sen saman tien maailmalle. Usein tulee miettineeksi, tunteeko kirjoittaja ylpeyttä vai häpeää lukiessaan viestiä sen jälkeen, kun se on kaikkien nähtävissä.

Kun normaalit sanat eivät riitä, käytetään kirosanoja, jotka vievät viestiltä pohjan ja uskottavuuden.

On kuitenkin ero sillä, haluaako viestin kohde itse julkisuuteen, vai joutuuko hän sinne tahtomattaan. Kun hakee julkisuutta, on valmistauduttava kestämään ikäviäkin kommentteja, mutta joku raja siinäkin on.

Myös paikallislehti joutuu harkitsemaan murhenäytelmien uutisointia. Meän Tornionlaaksolla on selkeä linja. Me emme kirjoita sellaisista. Emme uutisoi myöskään pienempiä asioita, kuten autokolareita, rattijuopumuksia tai tappeluita, ellei niillä ole laajempaa merkitystä.

Tiedän, että monet kaipaavat uutisia niistäkin, ja useimmat paikallislehdet niitä myös tekevät.

Meidän perustelumme on se, että jokainen tapahtuma koskettaa mukana olleiden lisäksi heidän läheisiään, tuttaviaan, kavereitaan. Miksi lisätä heidän taakkaansa?

Se ei ehkä ole paras mahdollinen journalistinen ohjenuora, mutta ehkä se kuitenkin on inhimillinen.

Ja inhimillisyyttä nykyaika tarvitsee.