Toimittaja: Kaisu Niska

”Mistä tunnet sä ystävän?” kysytään Ystävän laulussa. Kysymys on aiheellinen, sikäli että ystävyydeksi sanotaan paljon sellaista, mikä ei sitä ole.

Lapsena ystävyys oli helppoa ja ystäviä oli paljon. Jotkut lapsuusystävistä jäävät vierelle ja pysyvät ystävinämme vanhuuteen saakka. Jotkut katoavat elämän myrskyissä jonnekin, emmekä edes tiedä, mitä ystävyydelle tapahtui.

Joidenkin kanssa ystävyys säilyy etäisyyksistä huolimatta, vaikka ei ehditä olemaan yhteyksissä edes puhelimitse. Voiko silloin edes puhua ystävyydestä? Eikö ystävyys ole vastavuoroista ja vaadi hoitamista, niin kuin parisuhde?

Ehkä, ainakin joidenkin kanssa. 

Minulla oli ystävä, joka vaati ystävyytemme hoitamista. Minä en omilta huoliltani jaksanut sitä tarpeeksi. Niinpä hän on nyt entinen ystävä, pelkkä tuttava ilmeisesti.

Joskus se vieläkin korventaa minua ja aina välillä mietin, voisiko sen ystävyyden palauttaa. En ehkä uskalla yrittää.

Minulla on myös lapsuusajoilta oleva ystävä, jota en ole nyt pitkään, pitkään aikaan tavannut – en moneen vuoteen – emmekä edes soittele toisillemme, mutta jos nyt sattumalta tapaisimme jossakin, me hihkuisimme ilosta ja halaisimme toisiamme vedet silmissä.

Sillä meillä on yhteiset muistot lapsuudestamme. Ne muistot säilyvät ja ne pitävät meidät yhdessä.

Sitten on vielä Facebook-ystävät. 

Siinäkin maailmassa on mahdollista erottaa jyvät akanoista. 

Oli yksi, joka lyöttäytyi ystäväksi ja tueksi, kun minulla oli vaikeaa. Laskin hänet ystäväkseni, kunnes eräänä päivänä huomasin, ettei hän ole kavereissani enkä löydä häntä mistään. Kyselin ja surin, mutta ikinä en päässyt selville, minkä takia näin tapahtui.

Ehkä hän sittenkin oli tekopyhä akana, ei oikea ystävä.

Mutta Facebookin kautta olen löytänyt myös takuuvarmasti oikean ystävän, joka jyvistä ja akanoista puhuttaessa on suorastaan kultajyvä.

Hän on myös osoitus siitä, että vielä aikuisella iälläkin pystymme luomaan aitoja ystävyyssuhteita, kun vain satumme kohtaamaan ihmisen, joka on ystäväksemme tarkoitettu.

Lapsena sitä vain katsottiin toista – ”alatko ystäväkseni” – ja se oli siinä.

Nykyään ystävyys kehittyy samanlaisen huumorin ja elämänkokemusten sekä toisen osoittaman ja ansaitseman luottamuksen kautta. Tosi ystävä on arvokkaampi kuin repullinen kultaa.

Hyvää ystävänpäivää!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy