Toimittaja: Minna Siilasvuo

Vuoden alku on dieettien luvattua aikaa. Osuin eräänä alkuviikon aamuna töihin ajellessani kuulemaan Radio Puheen dieettiohjelmaa, jossa haastateltiin ravitsemusasiantuntijaa erilaisista dieeteistä ja ”oikeasta” tavasta syödä.

Häneltä kysyttiin muun muassa, mikä on hulluin dieetti, josta hän on kuullut tai jota on peräti noudattanut. Se oli dieetti, jonka aikana sai syödä vain valkoisia ruokia! Minulle se oli tuntematon, mutta aika vähällä miettimisellä tulee kyllä mieleen muitakin kummallisuuksia.

Yhteen aikaan oli muodissa Mielin määrin -dieetti. Muistaakseni siinä oli määritelty jokaiselle viikonpäivälle sallitut syömiset. Entä saiko siinä sitten syödä mielin määrin? Katin kontit. Mielin määrin sai nauttia vain mustaa kahvia. Huh huh. Se jäi kokeilematta.

En ole juuri harrastanut dieettejä, mutta joskus saan sellaisen päännouseman, että päätän ryhtyä terveeksi ja hoikaksi. Toistaiseksi olen onnistunut olemaan pisimpään – kokonaisen vuoden – vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Laihduin ja voin hyvin, mutta lupaavasti alkanut uusi elämäni haaksirikkoutui liikoihin kiireisiin. Syöminen vaatii aikaa.

Olen kokeillut myös 2:5-dieettiä, jossa syödään kahtena päivänä viikossa tietty (pieni!) määrä kaloreita, mutta muina päivinä syödään normaalisti. Sekään ei ollut hullumpaa, mutta lopulta liha vei voiton hengestä.

Muita dieettejä en ole kokeillut, sillä monet niistä kuulostavat suorastaan pöyristyttäviltä. Pidän kovasti kanamunista, mutta kananmunia ja valkoviiniä sisältävä ruokavalio ei todellakaan houkuttele.

Ne ruokavaliot, jotka eivät kuulosta kammottavilta, kuulostavat liian työläiltä. Vaikka pidän syömisestä, minua ei houkuttele ajatus, että ruuan ajatteleminen täyttäisi koko valveillaoloaikani. Elämään pitää mahtua muutakin.

Välimeren ruokavalio, Itämeren ruokavalio, Paleo-dieetti – miksikäs ei? Tai miksi kyllä? Seuraavaksi taidan siirtyä planetaariseen ruokavalioon, jonka tavoitteena on puolittaa nykyinen lihan ja sokerin kulutus.

Planetaarisen ruokavalion keskiössä en ole iänikuinen minäminäminä, vaan koko maapallon hyvinvointi. Ihan hyvä tavoite.

Lopuksi lainaan nuoruusaikaista ystävääni joka kiteytti syömisen idean näin: ”Ruoka pitää tiellä. Ruoka pitää niellä.” Hän oli ehdottomasti oikeassa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy