Toimittaja: Minna Siilasvuo

Minulla on vielä tuoreessa muistissa se, kun tulin viime vuosituhannen lopulla työkokeiluun paikallislehteen, Meän Tornionlaaksoon. Siinä yhteydessä tapahtui paljon kaikenlaista, muun muassa se, että kosketin ensimmäistä kertaa elämäni aikana tietokonetta.

Totta se on. Moni muu oli silloin jo hyvinkin tuttavallisissa väleissä tietotekniikan kanssa, mutta minulle korput, lerput, disketit ja koodaaminen olivat silkka arvoitus.

Siinä vaiheessa olin kuitenkin tarpeeksi tolkuissani ymmärtääkseni, että minun täytyy oppia. Itse asiassa suorastaan pelästyin ajatellessani, että kohta kaikki muut osaavat, eikä aikuisille enää opeteta tietojenkäsittelyn alkeita.

Onneksi oli kansalaisopisto, tietokoneen ajokorttikoulutus ja kärsivällinen opettaja. Minä kävin sitkeästi kurssilla monena päivänä viikossa ja järjestelin lastenhoitoa parhaani mukaan.

Vähitellen myös opin. Opin tekemään taulukoita ja kaikkia kummallisuuksia, joita en enää edes muista. Siis en todellakaan muista. Tietotekninen osaamiseni rajoittuu kutakuinkin siihen, että osaan kirjoittaa tekstiä valmiille pohjalle ja lisätä liitteen sähköpostiin.

Aika iso osa tietotekniikan kehityksestä on livahtanut valppaiden (no, ei niin valppaiden) silmieni ohi, sillä en ole erityisen innostunut siitä.

Omasta mielestäni alan hienoin innovaatio on lukulaite, jonka avulla raahaan satoja kirjoja käsilaukussani joka paikkaan. Aikani ei tule koskaan pitkäksi, vaikka joutuisin odottelemaan jossakin tuntikausia. Minulla on kirja.

Tänään onnistuin kuitenkin yllättämään itseni mahtavalla oivalluksella. Seuraan silkasta uteliaisuudesta omaa työaikaani erittelemällä, kuinka paljon aikaa käytän kirjoittamiseen, haastattelujen tekemiseen, matkoihin ja muuhun työhön.

Tekemäni luettelo ei ole tähän päivään asti kertonut minulle oikeastaan mitään muuta kuin sen, että teen työtä.

Nyt löysin päivittäin käyttämältäni koneelta ohjelman, joka tekee luettelolleni vaikka mitä temppuja. Muun muassa tekee siitä hienon pallukan, jossa eri työlajit esiintyvät erivärisinä sektoreina. Siitä näkee yhdellä silmäyksellä, minkä verran vietän aikaa esimerkiksi auton ratissa!

Esittelin hienoa pallukkaa miehelleni, joka ei ollenkaan ymmärtänyt innostustani. Sen sijaan hän ihmetteli, miten voin olla näin vieraantunut maailmasta…

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy