Toimittaja: Kaisu Niska

Muistattekos kukaan sitä aikaa, kun hiihdettiin kouluun kesät talvet? Minäpä muistan.

Hyvä on, myönnetään, en ole hiihtänyt kouluun edes talvella, saati sitten kesällä.

Kesäisin juoksin pitkin kylää paljain säärin ja paljain jaloin. Ei tarvinnut pelätä edes lasinsiruja.

Tosin aika ruosteisen naulan onnistuin kerran osuttamaan jalkapohjaani, mutta ei siitäkään seurannut mitään sen kummempaa kuin jonkin aikaa kipeä jalka. Kaipa sen kanssa käytiin kuitenkin lääkärissä, jotta sain jäykkäkouristuspiikin?

Mutta talvesta oli aikomukseni puhua. Muistan ainakin sen ajan, kun käytin vinkkelitossuja koko pitkän talven ajan. Jossain vaiheessa ne kuluivat pohjasta aina puhki, niissä kun ei ollut mitään kulutusta kestäviä kumipohjia.

Piikkejä tai nastoja ei kengänpohjissa talvisaikaan tarvinnut. Syksyn ensimmäisillä liukkailla sai varoa, kun lätäköt jäätyivät, mutta kun lumi tuli, oli talvi. Oikea talvi.

Koska viimeksi on ollut sellainen talvi? Kun mietin taaksepäin menneitä vuosia, jouluja, muistan useammankin joulun, jolloin on satanut ihan silkkaa vettä.

Myös viime jouluna sateli vettä ja oli todella lauhaa. Siskoni oli laittanut ulos jäälyhtyihin tuikut, mutta jopa niiden lämpö riitti sulattamaan jään.

Tämä tällainen ei tunnu pohjoisen ihmisestä oikealta talvelta. Koko ajan vaikuttaa olevan joko syksy – sataa vettä ja auton valot kiiltävät pimeällä tiellä – tai kevät; aurinko paistaa ja taivas on sininen tai helmiäispilviä heijasteleva.

Autoni olen laittanut lämmitysroikkaan ehkä kaksi tai kolme kertaa tämän kuluneen talven aikana. Aivan mitätön määrä verrattuna aikaisempiin vuosiin.

Toki joskus lapsuudessanikin oli lauhoja talvia, ei tämä ihan ennennäkemätöntä ole. Mutta en muista vesikelejä lapsuudessani. Oli nuoskaa ja lumiukkojen tekemiseen sopivia ilmoja.

Vanttuut kostuivat pikkuhiljaa märiksi, housunpolvet myös, mutta – eivät heti läpimäriksi.

Nyt olen eräänkin kerran alkutalven aikana kastunut koirani kanssa kuin syksyn sateissa. Pellolla on ollut lunta, tiellä jäätä, ja vesipisarat ovat ropisseet takilleni.

Mutta niinhän se on, että kun tulee kireä pakkanen – kai nyt edes helmikuussa pakkasia pitää? – joku huutaa heti, että no niin, tässä se nyt nähdään ilmastonmuutos ja lämpeneminen.

Että uskokoon, ken tahtoo.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy