Toimittaja: Minna Siilasvuo

Matkailu avartaa, sanotaan. Toisinaan ei tarvitse matkailla sen kauemmaksi kuin naapuriin, kun pääsee maistamaan todella eksoottisia herkkuja. Esimerkiksi muttia, särää tai perpuusia, joita en ole vieläkään päässyt maistamaan. Lupaan kyllä ottaa, jos tarjotaan.

Moni muukin maakuntien perinneruoka on maistamatta. Tunnustan heti, etten ole erikoisen innostunut oman lähtömaakuntani rössypotusta, mutta syön sitäkin tarjottaessa. Nälissäni otan jopa lisää.

Myös suuren maailman ruuat ovat vähitellen kotiutuneet Suomeen. Muistan vieläkin, kuinka maistoin ensimmäisen kerran sushia ja ihastuin. Muistan myös, kuinka käydessäni työmatkoilla Helsingissä tai Turussa yritin aina päästä herkuttelemaan sushilla.

Se ei muuten ollut ihan helppoa, sillä sitä sai harvoista paikoista, eikä kokematon maalaistyttö osannut oikein tilatakaan sitä, saati sitten syödä oikeaoppisesti. Päätin kokeilla ihan perinteistä tapaa: laittaa ruuan suuhun ja pureskella. Se toimi.

Jossain vaiheessa pääsin myös etanoiden makuun. Nam.

Olen ollut aina jokseenkin rohkea kokeilija ruuan suhteen. Mitä mieltä matkailussa on, jos haluaa aina vain syödä mummon muusia ja äidin lihapullia?

Mahalaukkua, pässin kiveksiä, jos jonkin näköisiä äyriäisiä – hyvin maistuvat. Mahalaukku voi tosin olla olomuodoltaan aika kumimaista, mutta suikaloituna se on mainiota.

Samanlainen suutuntuma on joissakin mustekaloissa, mutta pienet mustekalat ovat herkkua. Edellisellä kesälomallani sain parasta mustekalaa, mitä olen ikinä syönyt. Otukset eivät olleet ihan pieniä, mutta eivät oikein isojakaan. Suunnilleen semmoisia kananmunan kokoisia.

Samaisella kesälomareissulla söin myös jotain tosi omituista, ihan kuin kastematoja. Ne olivat kuulemma ankeriaan sukuisia kaloja, mutta mistäpä minä tiedän. Saattoivat ihan hyvin olla kastematojakin, mutta hyviä ne olivat.

Possunposket ovat olleet yksi parhaista liharuuista, mitä olen saanut suuhuni. Ihan yhtä hyvää ei kuulemma ollut eräs arvoituksellinen ruokalaji, jota ystäväni oli syönyt ravintolassa. Kukonhelttoja, minkä saattoi lopulta päätellä näöstäkin. Sieviä, mutta mauttomia.

Maisteleminen kannattaa. Jos ruoka ei ole hyvää, sitä ei tarvitse ottaa lisää. Paljon pahempi töppäys on päättää maistamatta, että tuosta en pidä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy