Toimittaja: Minna Siilasvuo

Vietin vapaan viikonlopun. Vapaus tosin on katsojan silmässä, tai miten tämän nyt muotoilisi. Olin koulutuksessa ja jouduin heräämään joka aamu sietämättömän aikaisin.

Aamuherääminen ei ollut kuitenkaan pahinta, ei likimainkaan. Lähdin kotoa kohti Oulun suurkaupunkia perjantaina iltapäivällä, ja kun olin perillä, parkkihallit olivat kiinni. Ainakin se, johon minut hotellista ohjattiin.

En varmastikaan liioittele yhtään, kun kerron, että olin jokseenkin kauhuissani. Parkkihallista ylipäätään – kaikki, jotka ovat joskus katsoneet elokuvia, tietävät, että niissä murhataan ihmisiä ihan solkenaan – ja lukitusta parkkihallista erityisesti.

Sain hotellista lipukkeen, jonka piti avata ensimmäinen este, teräsverkko. Sitä ei voinut tehdä auton ikkunasta ajamatta autoa ensin teräsverkon läpi, joten hyppäsin autosta ja syötin lipukkeen koneeseen.

Verkko nousi, minä hyppäsin autoon, toheloin käsijarrun kanssa – ja verkko laskeutui. Kuten arvata sopii, lipuke ei toiminut toista kertaa.

En ruvennut itkemään, vaan soitin hotelliin. Sieltä neuvottiin painamaan infonappia. Ystävällinen vartija vastasi minulle, selitin ongelmani ja hän pelasti minut. Verkko nousi jälleen ja tällä kertaa ehdin sen alta seuraavalle esteelle, puomille. Siitä selvisin leikiten ja pääsin asettelemaan ihan liian isoa autoani ihan liian pieneen parkkiruutuun.

Sekin onnistui ajan kanssa, vaikka en sentään uskaltanut pysäköidä hieman isompaan perheruutuun. Arvelin, ettei minulla ehkä ole sen edellyttämää perhettä.

Sunnuntaina koitti lähdön hetki. Menin hiljaiseen parkkihalliin valmiiksi epäuskoisena. Syötin hotellista saamani lipukkeen automaattiin. Ei kelvannut. Kokeilin uudelleen. Sama juttu. Ei auttanut muu kuin peruuttaa auto pois kulkuväylältä, pysäköidä se uudelleen ja tallustella takaisin hotelliin pyytämään apua.

Hotellissa ystävällinen virkailija vaihtoi lipukkeeni uuteen ja kysyi, haluaisinko suklaalevyn matkaevääksi kun olen joutunut ravaamaan eeskahtaalle lipukkeeni kanssa. Että haluaisinko? Takuulla!

Suklaalevyllä ja uudella lipukkeella varustettuna palasin jälleen parkkihalliin ja ajoin sieltä ulos kuin kokenut maailmannainen ainakin.

En rupea edes arvailemaan, kuinka suuri osuus menestykseeni oli suklaalevyllä ja kuinka suuri sillä, että parkkihallissa ei ollut muita kuin minä…

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy