Toimittaja: Kari Kaulanen

”Oma maa mansikka, muu maa mustikka.” Olen kuullut tuon sanonnan luultavasti vuosia ennen kuin olen edes nähnyt mansikkaa, maistamisesta puhumattakaan.

Mustikoita sen sijaan olen syönyt pienestä pitäen. Usein suoraan mättäästä, mutta myös keräysastiasta, joko vanhempien tai omastani.

Lapsena syötiin myös kaarnikoita eli variksenmarjoja, suoraan mättäästä niitäkin. Kun kaverin tai kaverien kanssa mentiin metsään ja löydettiin hyvä marjapaikka, tehtiin valtaus huutamalla ”minun mätäs”. Muilla ei ollut siihen sen jälkeen asiaa.

Myös juolukka maistui, vaikka se ei väristään huolimatta vetänyt vertoja mustikalle. Minun juolukansyöntini loppui siihen, kun olin juuri laittamassa marjaa suuhuni ja huomasin kirkkaanvihreän madon työntyneen siitä sentin verran ulos ja tuijottavan minua sen näköisenä, että ”minun marja”.

Hillastus kuului lapsena asiaan. Päivät olivat rankkoja, mutta näin jälkikäteen – kun muisti työntää ikävät asiat taka-alalle – monella tavalla antoisia. Syksyisillä puolukkaretkillä kävin usein äidin kanssa, puolukoita kun löytyi niin läheltä, että ei tarvinnut pelätä eksymistä.

Luulin pitkään, että mansikoita kasvaa vain Etelä-Suomessa, mutta ainakin nykyisin myös Lapissa, melko pohjoisessakin on isoja mansikkamaita. Sato kypsyy myöhemmin kuin etelässä, mutta on sitäkin makoisampi.

Kun muutin Turtolaan 18 vuotta sitten, aloin haaveilla omasta mansikkamaasta. Ensimmäiset siperianmansikat saimme Minnan ex-puolisolta, Esalta. Yhden talven ne olivat pahvilaatikossa ulkona, mutta nimensä veroisina antoivat ensimmäisen satonsa seuraavana kesänä, kun olimme saaneet laitetuksi ne maahan.

Myöhemmin tein uuden mansikkamaan, johon laitoin ostotaimet. Siitä se alkoi.

Nykyisessä maassa on neljässä, muovilla peitetyssä penkissä 80 tainta. Koska ne on hankittu kolmen vuoden aikana, myös lajikkeita on kolme, kaksi niistä Ruotsista ostettuja.

Tänä keskiviikkoaamuna toinen ruotsalaislajike antoi jo niin monta kypsää mansikkaa, että pääsimme nauttimaan niitä aamiaisen jälkiruuaksi.

Seuraavien viikkojen aikana syömme mansikoita harva se päivä, ja niitä riittää myös pakastimeen. Myös musta- ja punaherukat alkavat kohta kypsyä.

Toivottavasti saamme lisäksi mustikkaa ja puolukkaa. Ja miksei hillojakin, vaikka entisiäkin on pakastimessa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy