Toimittaja: Kari Kaulanen

Tiistaina vietettiin radiopäivää ja kyseltiin kuulijoiden radiomuistoja.

Itselläni ensimmäinen muistikuva radiosta on 1950-luvulta. Eirityisesti muistan lasisen etupaneelin mielenkiintoiset nimet. Luxemburg, Berlin, Hilversun, Motala ja monet muut lienevät olleet ensimmäinen merkki siitä, että maailmaa on myös kotikylän ulkopuolella.

Radion patteria piti säästää. Päivittäin kuunneltiin uutiset, lauantaisin toivotut ja niiden vastapainoksi sunnuntaisin jumalanpalvelus.

Muistiini on painunut myös syyskuinen päivä vuonna 1957, kun kuulin mummoni radiosta, että joku Jean Sibelius on kuollut.

Seuraavan vuosikymmenen alusta muistan erityisesti maanantai-iltojen lastenradiot, joita piti ehtiä kuuntelemaan vaikka ulkona olisi ollut kuinka mukavaa. Loppupuolella tullut Hännänhuipun levysoitin on jättänyt monia musiikillisia muistijälkiä.

Usein kysytään, missä olit, kun kuulit presidentti Kennedyn kuolemasta marraskuussa 1963. Itselläni on kirkas muisto siitä aamusta, kun asia kerrottiin uutisissa. Olin valmistautumassa kouluunlähtöön. Koska uutinen järkytti vanhempiani, se järkytti myös minua.

Keskikouluaikaani Sieppijärvellä liittyy myös muutama radiomuisto. Kun Lasse Mårtensson lauloi Laiskotellen-kappaletta, Vavan mummi napsautti radion kiinni. Perustelu tuli halveksivalla äänellä: ”Juokale.”

Vuodelta 1964 mieleeni on jäänyt myös yksi kuolinuutinen. Kun Nikita Hruštšov siirtyi tuonilmasiin, eräs aikuinen sanoi, että ”nyt tulee sota”. Kommentti aiheutti pitkäaikaisen pelontunteen pikkupojan mieleen.

Asuin puoli vuotta myös asuntolassa, missä hiljaisuus komennettiin aikaisemmin kuin armeijassa. Oli kuitenkin kaksi ohjelmaa, jotka sai kuunnella: Kahdeksan kärjessä ja Kaleidoskooppi.

Urheilutapahtumien välittäjänä radiolla oli tärkeä rooli ennen television tuloa. ”Suomen Yleisradio, Holmenkollen.” Pekka Tiilikaisen ja Paavo Noposen selostusten luoman tunnelman muisteleminen aiheuttaa edelleen kylmiä väreitä.

1980-luvulla kuulin radiosta niin Olof Palmen kuin Urho Kekkosen kuolemasta. Kevyempiä muistoja taas edustavat Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Pedro Hietasen hulvattomat Yömyöhä-ohjelmat.

Sittemmin radio on muuttunut, mutta ehkä niin on käynyt itsellenikin.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy