Toimittaja: Minna Siilasvuo

Luin eilen Rajkumar Sabanadesanin erinomaisen kolumnin aiheesta, joka askarruttaa minua silloin tällöin. Ihmisiä kannustetaan nykyään jatkuvasti olemaan armollisia itseään kohtaan, mutta mitä sillä loppujen lopuksi oikein tarkoitetaan?

Moni ottaa vinkin niin kirjaimellisesti, että kintaat tipahtavat siihen paikkaan ja ikävät, tylsät, vaikeat tai muuten vain vastenmieliset hommat jätetään oman hyvinvoinnin nimissä muiden tehtäväksi. Oman napa-alueen ulkopuolelle sijoittuvien ihmisten hyvinvoinnilla ei ole mitään merkitystä. Huolehtikoot itsestään!

Sabanadesanin mielestä kehotus olla itselleen armollinen voi pahimmillaan muuttua tekosyyksi laiskotteluun, itsekkyyteen tai loputtomaan itsesäälissä rypemiseen. Hän muistuttaa, ettei omista velvollisuuksista luistaminen ole armollisuutta, vaan itsekkyyttä. Olen niin samaa mieltä!

Samaan sarjaan kuuluvat mielestäni ajatukset, että jokaisen pitäisi ajatella itseään, ottaa omaa aikaa ja ties mitä. Voi olla, että ajatusmaailmani on kerrassaan nyrjähtänyt, mutta ihan hirvittää ajatus maailmasta, jossa jokainen ajattelee vain itseään.

Mihin koloon ne muut raukat mahtuvat?

Välillä tosin tuntuu, että elämme jo siinä maailmassa. Minä ensin, minä yksin! Minä, minä, minä! Ei siihen totta vieköön tarvitsisi enää erikseen kannustaa.

Olen nähnyt muutaman viikon sisällä kaksi tapausta, jossa joku oli jättänyt säkkikaupalla jätteitä kierrätyspisteen viereen. Luultavasti jätteiden dumppaaja oli vain ollut itselleen armollinen, ajatellut lempeästi omaa parastaan ja jättänyt laskun muitten maksettavaksi.

Sellaisesta ajattelutavasta tulee väkisinkin tunne, että osa ihmisistä on arvotonta massaa, jonka työtaakan lisäämisellä ei ole kenellekään mitään merkitystä. Pääasia, että oman elämänsä sankareilla ja sankarittarilla on voittajaolo.

Onko yhteisen hyvän ajatteleminen ja sen puolesta toimiminen jo kerrassaan poissa muodista? Vanhanaikaista? Tyhmää? Lapsellista?

Luultavasti se on tätä kaikkea, mutta ehkä kannattaa silti uhrata silloin tällöin pieni ajatus ja ehkä jopa tehdä jokin pieni teko jonkun toisen tai peräti yhteisön hyväksi. Eihän sitä tiedä, vaikka oman napansa unohtaminen toisi elämään jotain uutta ja erilaista.

Vaikka hyvää mieltä siitä, että toisillakin menee hyvin.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy