Toimittaja: Minna Siilasvuo

Kielitoimiston sanakirjasta julkaistaan ensi kesänä päivitetty versio, johon lisätään yli 600 uutta sanaa. Pelkään pahoin, että meillä kielipoliiseilla riittää taas nielemistä, vaikka silmiini ei ole sattunut vielä mitään erityisen karmeaa.

Muuta kritisoitavaa minulla kyllä riittää, sillä mikä uusi sana jonne muka on? Kielitoimiston Urbaanin sanakirjan mukaan jonne on ”stereotyyppinen yläasteelaispoika, joka juo energiajuomia tai käyttää muita tiettynä aikana muodikkaita virvokkeita, pukeutuu tietyllä tavalla, on kiinnostunut moottoriajoneuvoista ja käyttäytyy muutenkin ikäryhmälleen tyypillisesti”.

Totta vieköön jonne on juuri sitä, mutta 1800-luvulla syntynyt mummuni käytti sanaa jo ikuisuus sitten. Mummu on ollut kuolleenakin jo yli 30 vuotta.

Mummulla oli jonne-sanalle kaksi käyttötarkoitusta: ensimmäinen oli tyttärentyttären – siis minun – poikaystävä, jonka nimeä ei kannattanut vielä opetella. Toinen oli pipo. Älkää kysykö, miksi.

Joka tapauksessa mummu oli kymmeniä vuosia aikaansa edellä, sillä kukapa ei olisi törmännyt esimerkiksi koulun ruokalassa jonne päässään ruokailevaan jonneen? Minä ainakin olen, vaikka en ole edes käynyt peruskoulua, yläasteesta puhumattakaan. Jonnet ovat ikuisia.

Siinä vaiheessa kun jonne rupeaa aikuistelemaan, siirrytään jo aivan uudelle tasolle. Entinen jonne voi jopa ruveta tuntemaan kotihäpeää, semminkin jos ei ole kovin innokas siivoamisen jalossa harrastuksessa.

Aikuistelevakin jonne pääsisi kyllä helpommalla – henkisesti siis – jos pystyisi olemaan kotipositiivinen. Siis ihminen, joka hyväksyy kaikenlaiset kodit eikä arvosta lajitovereitaan heidän kotiensa perusteella.

On mielenkiintoista seurata, miten uudissanat vähitellen asettuvat osaksi arkista kielenkäyttöä. Niin tutuksi osaksi, että niiden kuvittelee olleen olemassa aina.

Pullamössösukupolvi tuli kaikkien huulille niinkin äskettäin kuin 1990-luvulla.

Hiilijalanjälki, kestävyysvaje ja kukkahattutäti saivat virallisen hyväksynnän vuonna 2010, kyykkyviini pari vuotta myöhemmin. Entä mitä mahtaa ajan muutoksista kertoa vuoden 2016 uudissana valeuutinen?

Kieli elää, mutta taitaa olla aika vaikea ennakoida, mitkä sanat jäävät elämään ja mitkä katoavat historian hämärään. Kuinka jonnen mahtaa käydä?

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy