Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Silmiini osui professori Markku Ojasen teos Hyvinvoinnin käsikirja. Auringon porottaessa hyvinvointia täysin palkein muuta kuin talon rappusille istumaan ja kirjaa selaamaan. Vanhoja alleviivauksia ja huomioita, sukelluksia vuosien takaiseen elämäntilanteeseeni.

Mitä täydellisempää onnea tavoittelee, sitä varmemmin se pakenee.

Elämme ajassa, jolloin huomio on siirtynyt pois uskontojen ja politiikan määrittämästä elämänmuodosta terapiakulttuuriin, oman elämämme ja tuntojemme tarkkailuun. Outs, olenko nyt onnellinen? Pitäisikö minun olla onnellisempi? Apua, miltä minusta nyt tuntuu!

Tekisi mieli painaa pää turpeeseen ja keskeyttää samaa jankuttava, turha levy. Minästä on tullut oma linnunratansa, olemassaolon keskipiste, jonka taakka on yllättävän raskas kannettavaksi.

Onneksi kirja ei jätä minua yksin omalle linnunradalleni. Ojanen nostaa esiin kiitollisuuden ja hyveellisyyden askelmerkkeinä hyvään elämään.

Muistan vanhan televisiodokumentin, jossa haastateltiin nepalilaista vanhaa pariskuntaa jossain Himalajan vuoristokylässä. He istuivat länsimaisittain rähjäisen telttansa edessä ja keittivät avotulella kumpuraisessa alumiinikattilassa perunoita. Miehen harvahampainen suu oli leveässä virneessä selittäessään toimittajalle, kuinka kiitollisia he ovat. Heillä ei ole ollut koskaan aikaisemmin asiat niin hyvin kuin tuossa hetkessä. Heillä oli joka päivä perunoita keitettäväksi.

Kiitollisuudessa on kysymys siitä, että on saanut jotakin hyvää ja arvostaa sitä. Se ei anna ihmisen tottua niihin hyviin asioihin, joita helposti pitää itsestään selvinä.

Ojasen mukaan hyvän elämän yhdeksi, usein vaikuttavaksi tekijäksi koetaan jokin vaikeasti määriteltävä tekijä tai henkinen ulottuvuus. Yksi näistä on luonto. Vanha, tuttu Sigmund Freud kehoitti keskittämään huomiomme itseemme, omiin synkkiin sykeröihimme ja etsimään sieltä vietteihimme luottaen vapaan elämän avaimia.

Jospa siinä kohtaa kompassi osoitti 180 astetta väärään suuntaan? Japanissa lääkäri voi määrätä potilaalleen metsäretkeä parantavana lääkkeenä. Ympäristöpsykologiset tutkimukset tunnistavat luonnonympäristön hoitavan ja parantavan vaikutuksen.

Suljen kirjan. Haistelen lounatuulta. Jokisuusta kuuluu vaskipuhaltimien soitto. Joutsenet ovat saapuneet. Tiedän eläväni.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy