Toimittaja: Minna Siilasvuo

Viime lauantaina vietettiin ympäri maata Suomi puhuu -tapahtumapäivää, jonka tarkoituksena oli saattaa mahdollisimman erimieliset ihmiset keskustelemaan keskenään ja hyvässä lykyssä ymmärtämään toisiaan.

Idea on lähtöisin Saksasta, missä Zeit Online -lehti kehitti ”politiikan Tinderin” saadakseen kahtia jakautuneen kansan astumaan ulos kuplistaan ja selvittämään, miksi toisinajattelija ajattelee toisin. Suomessa Helsingin Sanomat haastoi kansalaiset ilmoittautumaan valtakunnalliseen tapahtumaan.

Kuinka kävi? Alun perin tapahtumaan ilmoittautui noin 2700 kiinnostunutta, joista 567 paria vahvisti tapaamisen. Ilmoittautumisen yhteydessä osallistuja joutui vastaamaan kysymyksiin, jotka luotasivat hänen arvojaan suhteessa muun muassa nuorisoon, maahanmuuttoon, sosiaalitukiin ja tasa-arvoon.

Tarvinneeko edes kertoa, että ilmoittauduin saman tien keskustelemaan jonkun erimielisen kanssa? Minua nimittäin kiusaa suuresti se, että juuri mistään asiasta ei nykyään synny keskustelua. Tosin en tiedä, onko syntynyt ennenkään.

Keskustelu on mielestäni – ja tämä on tuskin pelkästään minun käsitykseni asiasta – sitä, että osapuolet puhuvat vuorotellen ja siinä omien löpinöittensä välissä kuuntelevat toisiaan. Siis oikein todella kuuntelevat!

Kultajyviä voi nimittäin löytyä joskus myös naapurin, toisinaan jopa poliittisen vastustajan vakasta. Sitä ei vain ehdi huomata, jos aika menee kuuntelemisen sijasta huutamiseen.

Olen tutustunut innolla tapahtumasta saatuihin kokemuksiin. Näyttää siltä, että päästyään keskusteluetäisyydelle ihmiset ovat huomanneet, etteivät ehkä sittenkään ole kaikesta ihan eri mieltä. Perusteluja on kuultu ja niitä on ymmärretty.

Entä kuinka minun keskustelutuokioni kävi? Huonosti, sillä sain pari viikkoa sitten sähköpostiini viestin, että ”valitettavasti emme pystyneet löytämään keskustelukumppania alueeltasi”.

Jäin miettimään, mitä se oikein tarkoitti. Keksin vain kaksi vaihtoehtoa: Helsingin näkökulmasta katsottuna alueellani eli viiden kilometrin säteellä ei ollut keskusteluhalukasta erimielistä. Itse olisin kyllä ollut valmis menemään Rovaniemelle, Tornioon tai Kemiin näin jännittävässä asiassa.

Toinen vaihtoehto on varmaan todennäköisempi. Kaikki ihmiset alueellani ovat täysin samaa mieltä kanssani...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy