Toimittaja: Minna Siilasvuo

Olen syntynyt perheeseen, jossa on aina syöty sieniä. Minut ja pikkuveljeni opetti sienten ystäväksi 1800-luvun lopulla syntynyt mummi, isän äiti, joka oli kotoisin Haminasta.

Ilmeisesti Hamina on sienten syöjien valloittamaa aluetta, sillä mummi säilöi sieniä monin tavoin. Meille lapsille maistuivat parhaiten makeaan etikka-sokeriliemeen säilötyt pikkuruiset kangasrouskut, jotka olivat paitsi kauniita, myös todella hyviä.

Me lapset sanoimme niitä herkkusieniksi ja kilpailimme siitä, kuka saa lautaselleen pienimmät ja söpöimmät sienet. Somimmat herkkupalat olivat hädin tuskin nuppineulan päätä suurempia.

Kemin mummu, joka oli kotoisin Tampereelta, ei syönyt sieniä. Paitsi meillä. Kerran hän päätyi sieniaterian jälkeen sappileikkaukseen Oulun diakonissalaitokselle, ja siihen loppui mummun vähäinenkin sienten syönti.

Hänelle oli aivan turha selittää, että suurempi syy sappikohtaukseen oli todennäköisesti vastaleivottu leipä, jota mummu pisteli sienten sivussa poskeensa melkoisia määriä.

Olen käynyt sienessä lapsesta saakka, ja osallistunut mahdollisuuksien mukaan järjestettyihin sieniretkiin saadakseni lisäoppia. Se onkin tarpeen, sillä kun olin pieni, syötiin muun muassa mustarouskuja (myrkyllisiä), pulkkosieniä (vielä myrkyllisempiä) ja onnen potkaistessa korvasieniä (supermyrkyllisiä).

Minunkin kodissani syödään sieniä. Itse asiassa melkein joka ruuassa, joskus jopa leivässä. Kukaan ei erityisesti vastusta sitä, vaikka joskus minulle kuittaillaan sieniharrastuksesta. Ei haittaa, kyllä minä sen kestän – ja sujautan ruokiin vähän lisää sieniä.

Viime syksynä tyttäreni toi meille vieraaksi nuoren naisen, joka paljasti heti kättelyssä vihaavansa sieniä. Onneksi hänellä oli tämän puutteen lisäksi lukuisia hyviä ominaisuuksia, kuten kohteliaat käytöstavat.

Niinpä hän lähti kuuliaisesti minun ja tyttäreni kanssa sieneen, mutta pyysi saada poimia sienten sijaan puolukoita. Lupasin. Välillä hän leikki koulutettua sienikoiraa ja osoitti meille löytämiään mielenkiintoisia sieniä. Ei kuitenkaan koskenut niihin.

Eväskahvien kanssa syötiin sienipiirakkaa. Me kaikki kolme söimme, mutta vieras ei ottanut lisää. Ihmettelen sitä vieläkin.

Tulevaisuudessa hän aikoo vierailla meillä ainoastaan talvella. Ihmettelen suuresti sitäkin, sillä ihan kohta alkaa korvasienten aika…

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy