Toimittaja: Kari Kaulanen


Lensin maanantaina Espanjaan. Rovaniemen lentoasemalle minulle ehdotettiin käsimatkatavaran laittamista ilmaiseksi ruumaan, koska kone oli tulossa aivan täyteen.
Ei kone kuitenkaan täynnä ollut, koska vieressäni molemmat paikat olivat vapaina, ja myös edessäni oli kaksi vapaata paikkaa. Mutta ei se mitään, ilman laukkua pääsin helpommalla turvatarkastuksesta.
Helsingin lentoasemalla tilasin puolikkaan patongin ja kahvin. Sain kahvin ja purkillisen vihreää, inkiväärinmakuista, pillillä imettävää seosta. Hyvää se oli.
Yleensä varaan aina ikkunapaikan 5A, siis aina, kun se on mahdollista. Nyt joku onneton oli jo varannut sen, joten otin paikan 5F, eli ikkunapaikan samalta riviltä käytävän toiselta puolelta. Ei olisi pitänyt. Ylhäällä oleva tuloilman säädin oli juuri sillä kohtaa rikki eikä sulkenut puhallusta. Tietenkin sieltä tuli kylmää ilmaa koko lähes neljätuntisen matkan ajan. Sain käännetyksi suuttimen niin, että puhallus osui suurimmaksi osaksi polviini ja jalkoihini, ei päähäni. Ja onneksi minulla oli vielä pitkät kalsarit. Ja onneksi kone oli vanhempi Boeing 737, ei MAX 8.
Mutta varsinaisesti minun piti kirjoittaa jalanjäljestä, tarkemmin sanottuna hiilijalanjäljestä. Se edistää ilmastonmuutosta, eikä ihme. Flightradar-sovellus kertoo, että Euroopankin ilmatila on varsinkin päiväsaikaan sakeanaan lentokoneita.
Usein lentokoneita tuleekin vastaan tai ainakin johonkin suuntaan. Ne kulkevat niin nopeasti, että tuskin lentäjät ehtivät toisilleen edes kättä nostamaan. Maanantaina näin ensimmäisen kerran kaksi konetta yhtä aikaa. Toinen lensi meidän koneemme alta, ja näytti siltä, ettei se ollut kovinkaan kaukana. Mikä lie turvaväli?
Viime aikoina suomalaisiakin on kannustettu tekemään ilmastotekoja välttämällä lentämistä. Itse olen ajatellut niin, että lentomatkamme ovat juuri niitä ilmastotekoja.
Kun lennämme 2–3 kertaa vuodessa Espanjaan syömään tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, niitä ei tarvitse meidän takiamme lennättää kerran viikossa Suomeen ja rahdata rekalla lähes tuhannen kilometrin päähän. Kotona syömme itse kasvatettuja ja kerättyjä marjoja. Syömme myös suomalaisia vihanneksia aina, kun niitä saa.
No, viisaammat ampuvat varmasti tuonkin teorian alas kuin vesilinnun, mutta ainakin se osoittaa sen, että asioita voi katsoa monesta eri näkökulmasta.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy