Toimittaja: Minna Siilasvuo

Kirjoitan tätä tekstiä Pellossa huoltoaseman baarissa. Syy tämänhetkisen työpisteen valintaan on hyvin yksinkertainen: meidän pirtissämme on melkein kymmenen astetta pakkasta, ja vaikka keittiössä on välillä melkein lämmintä, se ei ihan riitä.

On meillä vintissä myös ”lämmin” kamari, jossa nukumme, mutta sielläkään ei oikein tarkene istua työpöydän ääressä. Varpaita palelee, ja kun niitä palelee riittävän kauan, jaloista vetää suonta yöllä. Ei hyvä.

Niinpä teen työni kirjoitusosuuden milloin missäkin. Ellei juttukeikkoja ole, lähden Ylitorniolle toimistolle, mutta kun juttukeikat sijoittuvat Pellon kunnan alueelle, matkasta tulee äkkiä turhan pitkä.

Välillä joudun kirjoittamaan kotona, mutta koska on niin kylmä, teen kirjoitustyön yleensä sängyssä. Joko makaan kannettava vatsan päällä tai istun – varsinkin silloin kun on paljon muistiinpanoja – hankalassa asennossa ja yritän samalla yhtäaikaisesti sekä hallita paperikaaosta että luoda järjestystä.

Odotan kesää. Minä totisesti odotan kesää. Olenkohan tullut vanhaksi, kun en enää pidä kaikkia säitä ja vuodenaikoja yhtä hyvinä? Haluaisin vain lämpöä, viis virikkeistä ja muusta hupatuksesta.

Vaikka vietän olosuhteitten pakosta osan työajastani sängyssä, pyrin tekemään eron työn ja vapaan välille. Kun olen töissä, puen vaatteet ylleni, sijaan vuoteen ja naputtelen konettani päiväpeitteen ja paksun villahuovan välissä.

Kun olen vapaalla, puen päälleni yöpaidan, villasukat ja isältä perityn merinovillaisen vartalonlämmittimen ja pujahdan kaikkien peittojen alle. Miehen lisäksi minulle pitää sängyssä seuraa tuiki tarpeellinen kuumavesipullo. Ilman sitä varpaani olisivat jo aikaa sitten jäätyneet ja pudonneet pois, luulen.

Koska ääreisverenkiertoni ei ole entisellään, lämpenen noin kolmessa tunnissa siihen pisteeseen, että voin nousta ja käydä puuhailemassa jotakin. Keittiössä on puuhellan ansiosta sen verran lämmintä, että tarkenen tehdä ruokaa ja välillä leipoakin.

Leipäjuureni on muuten ihan yliveto. Se nousee todistettavasti pikku pakkasessakin!

Käsitöitä en ole tarjennut tehdä viikkokausiin. Ehkä se tekee hyvää ranteille. Kaikki, mikä ei ole ihan välttämätöntä, saa jäädä odottamaan parempia ja lämpimämpiä päiviä.

Kyllä ne ovat tulossa. Ihan kohta.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy