Toimittaja: Minna Siilasvuo

Matkustin joulukuun alkupäivinä onnikalla teatteriin. Juttelin matkalla ystävättäreni kanssa siitä, miten kätevää olisi, jos meilläkin olisi käytössämme Harry Potterista tuttu teleportaatio.

Bussimatka teatteriin mukavassa seurassa vielä menettelee, mutta moni muu matka saisi hoitua muutamassa minuutissa porttiavaimen kautta. Sellainen voisi olla joka kylässä, ja kun siihen tarttuisi, olisi yhdessä hujauksessa satojen kilometrien päässä.

Voisin käydä katsomassa äitiäni vaikka joka päivä, eri puolille Tornionlaaksoa suuntautuvat työmatkat hoituisivat hetkessä ja kun minulla olisi vapaapäivä tai jopa kaksi, voisin piipahtaa Espanjassa katsomassa aurinkoa.

Aikaa riittäisi vaikka tuhlattavaksi.

Ajatus tuntuu houkuttelevalta ja uskomattomalta, mutta ehkäpä joku voi vielä joskus toteuttaa sen, minkä jonkun toisen mielikuvitus on synnyttänyt. Eihän kukaan enää naura kenkäpuhelimillekaan.

Porttiavaimen avulla tapahtuvan nopean matkustamisen lisäksi minulla olisi käyttöä aikaa säätelevälle kapistukselle, jonka nimeä en enää muista. Sen avulla voisi nimittäin olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Suorastaan välttämätön taito tällaiselle aikaoptimistille!

Monet hyvät suunnitelmani nimittäin kariutuvat siihen, että katson kelloa ja huomaan yllättäen, että on jo huominen. Vieläpä melko pitkällä…

Haluaisin ehdottomasti kirjoittaa hyviä juttuja, joihin olisi tehty täydellinen pohjatyö, huomioitu kaikki näkökulmat ja kääritty koko komeus sujuvasti sievään pakettiin. Lisäksi haluaisin leipoa, tehdä käsitöitä ja nukkua.

Se nimetön, mutta sadussa todellinen kapistus on siis vielä keksimättä.

Jos nyt ollaan oikein tarkkoja, tarvitsisin Harry Potterilta vielä jotakin: omia aikojaan kirjoittavan sulkakynän, jolla juorutoimittaja Rita Luodiko tehtailee toinen toistaan värikkäämpiä – ja kieltämättä usein täysin perättömiä – juttuja Päivän Profeettaan.

Tai ehkä ei sittenkään. Tarkemmin ajatellen ei ole ollenkaan hullumpaa kirjoittaa juttuja, joita ei ole väritetty sensaatiomaisiksi. Sensaatioihin liittyy yleensä sellaista pahansuopuutta, joka ei miellytä minua.

Parempi jatkaa lapsekkaan kiltillä linjalla.

Onneksi tähän aikaan vuodesta ei ole ihan niin kiireistä kuin vielä kuukausi sitten. Sen kunniaksi olen maksanut ottamiani univelkoja takaisin. Tiedättehän: veli velka otettaessa, veljenpoika maksettaessa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy