Toimittaja: Kaisu Niska

”Kaksitoista yötä jouluun on….” Niinpä niin, tarkallensa 12 yötä on jouluaattoon juuri tänään, päivä ennen kuin Meän Tornionlaakso taas tipahtaa postilaatikkoonne torstaina.

Nyt alkaa olla jo hienoista kiireen tuntua jouluvalmisteluissa, ja pikkujoulujen sekä puurojuhlien viettämisiä on joillakin lähestulkoon joka toiselle illalle. Se toki riippuu siitä, kuinka monessa yhdistyksessä on mukana ja mihin haluaa osallistua.

Itse olen tähän mennessä osallistunut yhteen puurojuhlaan ja käynyt kahdessa joulukonsertissa. Oman kylän puurojuhlaan en valitettavasti ehtinyt mukaan. Siellä vanhalla kyläkoululla olisivat joululauluja laulaessa muistuneet mieleen kaikki koulun joulujuhlat näytelmineen ja leikkeineen, sekä tietenkin se joulupukin meille jakama ruskea paperipussi, jossa oli piparkakkuja, karkkia ja omena.

Se hetki, kun avasin sen piparkakuille ja omenalle tuoksuvan paperipussin, se on yksi parhaista joulumuistoistani. Siitä huolimatta, että kotonakin tuoksuivat piparkakut, kun äiti oli niitä paistanut, ja taisi niitä omenoitakin olla jouluna tarjolla.

Silloin lapsena joulu oli todellakin jotakin erityistä.

Muistan yhden kauniin joulutaulun, jota kyhjötin lattialla sohvan edessä tuijottamassa pitkät ajat. Siinä oli kuva tontuista ja joulupukista tallissa, jossa oli kaksi kaunista suomenhevosta. Kissakin tallissa hiippaili, ja yksi tontuista toi joulupöytään riisipuurokulhoa.

Siinä oli se joulutunnelma, mitä nykyään kaipaan.

”En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan…”

Mitä aikuisemmaksi tulen – tai sanotaan rehellisesti, mitä vanhemmaksi tulen – sitä vähemmän jaksan laitella kotiini joulukoristeita. Muistan, että vielä kymmenkunta vuotta sitten laittelin erilaisia jouluisia koristeita ja nauhoja ylt’ympäriinsä kodissani. Nyt koristeeksi riittävät kynttilät, adventtitähti ja verhot.

Eräs ystäväni totesi saman sanoen, että hän ei jaksa laittaa, kun ne koristeet pitää niin pian kerätä pois.

Siinäkin on tietysti jokaisella oma tapansa. Joku kerää kaiken jouluisan pois heti vuodenvaihteessa, joku loppiaisena, joku vasta Nuutin päivänä. Joku ei vielä silloinkaan.

Muistan erään joulun, jolloin kuusi alkoi kukkimaan punaisin kynttilöin.

Se raskittiin nakata lumihankeen vasta tammikuun lopulla.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy