Toimittaja: Minna Siilasvuo

Olen aina silloin tällöin innostunut harrastamaan juurimusiikin sijasta juurileivontaa. Minua kiehtoo suunnattomasti ajatus, että niinkin yksinkertaisista aineista kuin vedestä ja jauhoista syntyy elinvoimainen juuri, joka nostattaa leivät, pullat ja pizzataikinat ilman leivinhiivaa.

Se on oikeasti ihmeellistä!

Joskus juurikokeiluni ovat kestäneet pitkäänkin ja olen saanut aikaan ainakin omasta mielestäni herkullista hapanleipää, sekä tummaa että vaaleata. Sitten innostus on aina hiipunut, sillä kukaan ei jaksa syödä niin paljon leipää kuin asialleen omistautunut juurileipuri haluaa leipoa.

Toisinaan työni on asettanut pieniä hidasteita ja rajoitteita lupaavasti alkaneelle leipurin uralleni. Kerran taas tytär siivosi juureni jääkaapista kompostiin.

Lempin päivänä tartuin itseäni niskasta kiinni ja aloitin oman juuren tekemisen siitä maagisesta alkupisteestä, vedestä ja jauhosta. Lempi sai ruokaa ja kupli innoissaan. Välillä se tavoitteli astiansa reunoja palatakseen taas kiltisti alkuasetelmiin.

Juuren tekeminen vaatii uhrauksia, sillä vahvistamisvaiheessa sitä pitää heittää päivittäin pois. Muuten juuri valloittaa kodista kaiken elintilan, sillä se syö ja kasvaa koko ajan, ellei sitä suitsita.

Jouduin pahaan välikäteen, kun en raskinut heittää jämäjuurta menemään, vaan tein siitä vohveleita. Onneksi poika kävi kahtena päivänä syömässä niitä, ja itse söin neljänä päivänä.

Mielessäni pyörivät jo kauhukuvat keittiöstä, jossa kaikkialle kuplivan juuren lisäksi elintilasta kamppailevat jämäjuuresta tehdyt lätyt, vohvelit, keksit, pizzapohjat ja kaikenmoiset litteähköt leivonnaiset.

Nyt akuutti kriisi on ohi ja Lempi on saanut jakaa elinvoimaansa ensimmäiselle leivän tekeleelle. Juureen tehtyä taikinaa on venytelty ja taiteltu kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, ja lopuksi se sai nousta yön yli hiljakseen jääkaapissa.

On pakko tunnustaa, ettei siitä kyllä kauhean kuohkean näköinen tullut. Jospa se olisi kumminkin hyvän makuinen…

Maistiaisia odotellessani suunnittelen jo tulevia koitoksia. Voi olla, että joudun hautaamaan juurikokeiluni vähin äänin kompostiin ja syöttämään leipäparkani tutulle hevoselle.

Siinä tapauksessa en kerro juuriseikkailustani kenellekään. En koskaan.

Vaikenen kuin juuri.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy