Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Kesä oli varsinainen inkkarikesä. Syksykin jatkoi samaa ennätystehtailua. Olemme ihastelleet poikkeuksellisia kelejä. Ihastelun takaa huokuu myös huoli. Ilmaston lämpeneminen asettaa kasvuun ja kuluttamiseen perustuvan elämäntapamme uudenlaiseen valoon.

YK:n alainen Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkisti taannoin havahduttavan raporttinsa. Sen mukaan ihmiskunnalla ei ole enää hetkeäkään aikaa hukattavaksi kasvihuonepäästöjen rajoittamiseksi. Kriittisenä rajana pidetty 1,5 asteen lämpötilan nousu vaatii raportin mukaan päästöjen ”nopeita, kauaskantoisia ja ennätyksellisiä” leikkauksia. Suomeksi sanottuna viesti kuuluu, että Joku Muu ei ole enää vastuussa yhteisestä tulevaisuudestamme. Vastuun kannamme me.

Aloitin erä- ja luonto-opasopinnot kuun alussa. Yksi syistäni hakeutua koulutukseen oli paitsi luonto ja sen koskettavuuden tarjoaminen tulevaisuudessa kenties maksaville asiakkaillekin, myös omien selviytymistaitojen opettelu ankarammissa olosuhteissa.

Tällä hetkellä nämä olosuhteet tarjoutuvat itse kullekin omien mieltymystensä mukaan vapaavalintaisesti. Mikäpä hienompaa kuin laittaa sosiaaliseen mediaan upeilta kuvia vaelluksilta! Hetki selviytymistä ja sen jälkeen kotiin lämpimään suihkuun ja puhtaiden lakanoiden väliin kuromaan umpeen vaelluksella kertynyttä univajetta.

Ankarat olosuhteet voivat tulla eteemme myös vasten tahtoamme. Yksi pitkä valta- tai maakunnallinen häiriö sähköntuotannossa tai laajoissa tietojärjestelmissä, ja kaikki itsestäänselvyydet lakkaavat pätemästä.

Viime viikolla minulle keltanokalle valkeni, että kartalla ja kompassilla on keskenään jokin maaginen yhteys. Katsot kompassin pohjoisneulaa, ja samassa olet osa universumia ja juuri tiedostamaisillasi oman paikkasi maapallolla. Yöllistä tähtitaivasta sekä karttaa ja kompassia katsoessasi tunne on huikaiseva. Pienen pieni kumpare, kivenlohkare metsäpolun reunassa Aalisjoella. Siinä ovat minun koordinaattini tässä käsittämättömässä kokonaisuudessa, jota maailmankaikkeudeksi kutsutaan.

Haaste seuraavalle kouluvuodelleni on paitsi pitää itseni kartalta myös kääntää kehityksen pyörää osin taaksepäin ja oppia selviytymään kuten sukupolvet kauan ennen minua. Aloitin tutkimalla pohjoisneulaa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy