Toimittaja: Kaisu Niska

Pääkoppani tuntuu jälleen täysin tyhjältä, aivan tabula rasalta, tyhjältä taululta, mutta niin vain on edessä taas tilanne, että tämän palstan täytteeksi on saatava tekstiä.

Muistan kouluajoilta tilanteen, kun oli kirjoitettava aine, ja opettaja jakoi kaikille tyhjän ruudullisen paperiarkin, sellaisen taitettavan, neljä sivua täytettäväksi. Ensimmäisenä tehtävänä oli vetää viivoittimella paperille marginaalit.

Sen jälkeen sai teroittaa kynän tai peräti kynät ja tarkistaa, että pyyhekumi oli puhdas, ja mitähän muuta pientä valmistelua sitä olikaan tehtävissä ennen kuin aloitti varsinaisen kirjoittamistyön.

Mutta se tyhjä valkoinen paperi – tai siis ruutupaperi – oli hetken aikaa jonkinmoinen ”stoppari” kaikelle, mitä siihen yritti kirjoittaa. Ensimmäistä sanaa ei meinannut saada paperille millään.

Nyt kun kirjoitettavana on tietokoneen näyttöruudulla oleva valkoinen ”paperi”, tilanne ei ole yhtään helpompi.

Tosin sanojen poispyyhkiminen tapahtuu huomattavasti kevyemmin ja nopeammin, eikä paperi tuhraannu, vaikka pyyhkisi pois saman rivin useampaankin kertaan.

Tästä aloituksesta voisi kuvitella, että inhosin ainekirjoitusta. Ei sentäs, ei ollenkaan niin. Äidinkieli oli minulle mieluisimpia kouluaineita ja äikän tunneilla kaikkein parasta ja ihaninta oli nimenomaan ainekirjoitus.

Jo ihan lapsena aloin pitää päiväkirjaa. Kuten kaikki tytöt, eikö niin?

Jossain elämäni vaiheessa kirjoitin myös niin sanottua avointa kirjaa, johon halusin kirjoittaa pelkästään hyviä ajatuksia ja hyviä, valoisia mietteitä. Kirjan kannessa oli nimikin: Avoin kirja.

Nykyään kaikki vapaa-ajan kirjoittaminen on valitettavasti jäänyt. Kun harrastuksesta tuli työ, harrastus jäi.

Sama ilmiö on tapahtunut valokuvausharrastukselleni.

Kun kuljen työkseni tilaisuudesta toiseen kameralaukku olallani roikkuen, tekee mieli vapaa-ajalla olla ilman sitä. Kännykkäkameralla sentään tulee otettua kuvia, mutta ne eivät ole kovin onnistuneita – eivät ainakaan ne revontulikuvat, mitä yritin ottaa tässä muutama ilta sitten.

Jotkut saavat kyllä hienoja kuvia kännykkäkamerallakin. Ehkä on hankittava kännykkä pelkästään valokuvaamista varten?

Ja ehkä pitäisi jälleen alkaa pitää päiväkirjaa…

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy