Toimittaja: Kaisu Niska

Jälleen on se aika vuodesta, että uudet tuulet puhaltavat sekä ilmassa että ihmisen ajatuksissa. Tosin ilmassa uusien tuulien puhaltaminen ei ole vielä järin voimakkaasti alkanut, vaan lämpimiä päiviä on riittänyt vielä näin alkusyksyynkin, mutta ajatusten tuulet ovat myllertäneet mieliä, kun olemme tutustuneet kansalaisopistomme kurssitarjontaan.

Yleensähän me kaikki – vai eivätkö sentään kaikki? No, sanotaan sitten näin; ainakin minä innostun kovasti opiston lehtisen ilmestyttyä ja selaan lehteä etsien jos jonkinlaisia mielenkiintoisia kursseja, mihin ilmoittautua.

Nytkin tapahtui sama juttu, selasin lehteä innolla ja löysin vaikka mitä mielenkiintoista. Ehkä kuitenkin onnekseni olen tällä hetkellä jonkinlaisen flunssatartunnan kourissa ja peräti antibioottikuurilla, niin että niiden aiheuttama väsymys onnistui hieman hillitsemään minua.

En ilmoittautunutkaan suoraa päätä kolmelle, neljälle kurssille – niin kuin muistaakseni vuosi sitten – vaan mietin viisaasti sitä, riittääkö minulta aikaa ja jaksanko kaiken, mitä haluaisin.

Totesin, että aika ei riitä, eikä jaksaminenkaan. Turha maksaa kurssimaksua kurssista, johon osallistuu kerran tai kaksi.

Päätin valita yhden, korkeintaan kaksi, kiinnostavinta kurssia. Rajaaminen teki tiukkaa, ja vielä tiukempaa asiasta teki se, että näköjään miltei kaikki minua kiinnostavat kurssit ovat jälleen alkuviikon iltoina.

Tällä hetkellä mietin edelleen parin vaihtoehdon kanssa, otanko vai jätänkö, mutta yksi valinta on varma: espanjan kieli. Sen kanssa hieman päällekkäin menisi toinen minua kiinnostava kurssi, jaksaisinko sen ensin ja sieltä espanjaa opiskelemaan?

Lisäksi maanantaisin olisi karaokea, keskiviikkoisin paritanssin alkeita, torstaisin käsityöpaja oman kylän koululla… Voi ei! Uupumus pukkaa jo ajatuksesta, että töitten ohessa rientäisin noihin kaikkiin.

Lisäksi, kun tämä työ ei ole mitään kahdeksasta neljään tapahtuvaa, niin aika monesti joutuisi olemaan kurssilta poissa työmenojen tähden.

Siis ei. Nyt yritän olla viisas ja valitsen vain yhden kurssin.

Tai ehkä sittenkin kaksi...

Tai siis, se yksi samana iltana espanjan kanssa ja ehkä yksi muu…

Vaikuttaa siltä, että ei yskä eikä antibioottikuurikaan saa minua pysymään järjissäni, kun Meän Opiston kurssilehti ilmestyy.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy