Toimittaja: Kari Kaulanen

MM-kisat ovat ohi ja jalkapallon ystävillä edessä neljän vuoden odotus. Heidän onnekseen välillä pelataan Euroopan mestaruudesta. Lisäksi pelataan niiden ja seuraavien maailmanmestaruuskisojen karsinnat sekä lukematon määrä erilaisia liigapelejä.

Minulle jalkapallo ei ole elämää suurempaa urheilua. Minusta se on pääosin tylsää, joskin on myönnettävä, että äskeisten kisojen viimeiset ottelut olivat melkoisen viihdyttäviä. Tosin en muita juuri katsonutkaan.

Vaikka en seuraa edes kotimaan jalkapalloa, ulkomaalaisista liigoista puhumattakaan, minulla on jo 52 vuoden ajan ollut MM-kisoissa yksi suosikki: Englanti. Tosin se on ollut suosikki vain siihen asti, kun se on pudonnut, mikä on usein tapahtunut jo varhaisessa vaiheessa.

Miksi Englanti? Vastaus löytyy mainitusta vuosimäärästä. En muista, seurasinko vuonna 1966 pelattuja kisoja sen kummemmin, mutta tuskin, koska meillä ei vielä silloin näkynyt televisiokaan.

Satuin kuitenkin menemään kylään serkkujeni luo samaan aikaan, kun mestaruutta ratkaistiin. Heidän isänsä vihreä Morris Mini oli portaiden edessä. Autossa oli matkaradio, josta kuului loppuottelun eli Englannin ja Saksan välisen pelin selostus.

Jäin yksin kuuntelemaan sitä. Muistan vieläkin, kuinka jännittävä ottelu oli. Se päättyi lisäajan jälkeen Englannin voittoon numeroin 4–2. Mieleeni jäi kaksi nimeä: Gordon Banks ja Bobby Charlton. Maalivahti Banks oli ihanteeni niin kauan kuin hän pelasi. 

Vuonna 1970 maailmanmestaruudesta taisteltiin Meksikossa. Silloin meilläkin oli jo televisio. Katsoimme veljeni kanssa kaikki mahdolliset ottelut, vaikka ne tulivatkin yöaikaan. Ne olivat Pelen, Rivelinon ja Brasilian kisat.

Englanti ei pystynyt uusimaan mestaruuttaan silloin, eikä se ole onnistunut myöhemminkään.

Minun kiinnostukseni jalkapalloon, kuten useimpiin muihinkin urheilulajeihin on vain varjo siitä, mitä se oli pahimmillaan.

Silti olen jokaisten MM-kisojen aikana toivonut Englannin mestaruutta ja vain siksi, että tuo 52 vuoden takainen ottelu teki minuun niin suuren vaikutuksen. Mitään muita siteitä minulla ei ole Englantiin, en seuraa liigaa enkä tunne pelaajia.

Nyt mestaruus oli jo melko lähellä, mutta ei, ei vieläkään.Taas on odotettava neljä vuotta.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy