Toimittaja: Minna Siilasvuo

Olen aina ollut kiltti tyttö. Ystävällinen, usein avulias ja aina säästäväinen. Olen pyrkinyt säästämään sekä itseäni että ympäristöä ja taputtanut itseäni hyväksyvästi olalle aina, kun kuvittelen tehneeni ympäristöteon.

Vaikkapa silloin, kun olen vanginnut sisälle eksyneen kimalaisen juomalasiin ja vapauttanut sen taas ulos kiireisiin töihinsä.

Olen kompostoinut biojätteet, kierrättänyt paperia, kartonkia, pienmetalleja, paristoja, lasia ja nyt viimeiseksi myös muovia. Olen siis aika hyvä ihmiseksi. Vai olenko?

Tiistaina maailmani romahti, kun luin Turun Sanomien jutun muovinkierrätyksestä. Jutussa haastatellun Helsingin yliopiston dosentti Mikko Paunion mielestä maailman meret nimittäin pelastetaan vain lopettamalla muovin kierrätys.

Tällä hetkellä muovijätettä viedään Euroopasta Kiinaan, jossa sitä ei kuitenkaan pystytä käsittelemään niin suuria määriä kuin sitä tulee. Ylimääräiset dumpataan suoraan mereen.

Koska kierrätysmuoviroska on pilannut ympäristön ja hengitysilman kymmenissä kaupungeissa, Kiina ei halua enää ottaa jätettä vastaan.

Sen sijaan, että me hyvinvoivat eurooppalaiset huolehtisimme jätevuoristamme itse, olemme suunnanneet viennin Bangladeshiin, Indonesiaan, Malesiaan ja Vietnamiin.

Suomesta on viety Kiinaan vain vähän jätettä, mutta kaikkiaan Kiina on saanut nauttia viime vuoteen mennessä 106 miljoonasta jätetonnista. Suuri osa siitä on päätynyt mereen.

Tätä taustaa vasten Euroopan Unionin julistama sota muovisaastetta vastaan on vain häpeämätön yritys pestä kädet tekemättä mitään hyödyllistä. Kuljemme siirtomaaherrojen jalanjäljissä.

The Global Warming Policy Foundation julkaisi Paunion raportin muovijätteen kierrätyksestä tällä viikolla Britanniassa, joten ainakin keskustelua on ehkä luvassa. Toivottavasti myös toimenpiteitä.

Paunion mielestä olisi parasta polttaa kaikki muovijäte asianmukaisissa jätteenpolttolaitoksissa. 900 asteessa poltettu muovi katoaa maailmasta lähes jälkeä jättämättä.

Raportti asettaa kyseenalaiseksi myös kompostoinnin ja paperinkeräyksen hyödyt. Mihin voin enää uskoa, ja ennen kaikkea: miten voin parantaa tilannetta?

Ehkä kimalaisten vapauttaminen on loppujen lopuksi parasta, mitä voin ympäristön hyväksi tehdä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy