Toimittaja: Kari Kaulanen

”Kaunis, kirkas aurinko paistaa, metsät kummut kultaa.” Jostain syystä tuo säe iskostui päiväkausiksi soimaan päässäni.

Kyseinen laulu on varmaan tuttu lähes kaikille vanhempien sukupolvien edustajille, sillä olen oppinut sen koulun laulutunnilla. Se taas on saanut muistelemaan noita laulutunteja ja ihmettelemään vielä vuosikymmenten jälkeen niiden tarkoitusta.

Sen ymmärtäisi, jos tunneilla olisi vain laulettu yhdessä, mutta kun piti opetella ulkoa laulujen sanoja. Mikä merkitys sillä oli, jos koulun oli silloinkin tarkoitus valmistaa elämään?

Tai no, oikeastaan on ihan mukavaa joskus paremman tekemisen puutteessa laulaa vaikka, että ”Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Savonmaa.” Enempää en siitä tosin muistakaan, joten voi sanoa, että hukkaan meni sekin aika, joka laulun opettelemiseen käytettiin.

Laulujen pänttäys oli kuitenkin pientä verrattuna laulukokeeseen, tuohon monien traumojen äitiin.

Se olisi vielä menetellyt, jos kokeen olisi voinut suorittaa pulpetin vieressä seisten ja siitä tukea ottaen. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan oli mentävä luokan eteen ja yritettävä laulaa siellä.

Se jos mikä oli pahimman laatuista koulukiusaamista. Opettajan lisäksi siihen osallistuivat toiset oppilaat, varsinkin ne pojat, joilla oli kanttia esittää oma osuutensa puhumalla yrittämättäkään laulaa. Siihen aikaan sillä keinoin varmisti laulunumeroksi viitosen, nykyisin tehdään miljoonia.

Itselleni on jäänyt erityisesti mieleen keskikoulun ensimmäisellä tai toisella luokalla ollut laulukoe. Vaikka minulla on kohtuullinen lauluääni, luokan edessä laulaminen hirvitti minua niin paljon, että sairastuin omituisesti kahtena perättäisenä keskiviikkona, joina laulukoetta pidettiin. Kolmantena, kun pakotin itseni kouluun, vapisin pelosta koko aamupäivän. Asiaa ei helpottanut se, että kaverini jaksoivat muistutella minua iltapäivällä kuultavasta sulolaulannasta.

Kuinka ollakaan, Nivan Esa armahti minut jostain käsittämättömästä syystä, ehkä säälistä, joten vältyin siltä nöyryytykseltä. Jäljen se silti jätti, kuten tästäkin näkee.

Nykyisin laulutuntien sijaan on musiikkitunteja. Varmaan siksi erilaiset kilpailut keräävät sadoittain nuoria, jotka kertovat haaveilleensa laulajan urasta pienestä pitäen.

”Laula vain, laula vain, huolet sulta haihtuu ain.” Näinköhän on.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy