Toimittaja: Kari Kauppinen

Mikäli otsikonkaltaisesti on käynyt, ei kannata masentua. Niin on käynyt about kaikille muillekin. Liika yrittäminen johtaa varmaan tuhoon. Ihan kaverilta kuulin. Parempi on olla itselleen armollinen ja jatkaa lupauksiensa tiellä, mutta rennommalla otteella. Maailman ei tarvitse olla valmis tammikuun lopussa, mutta se voisi olla valmiimpi kuluvan vuoden uudenvuodenaattona.

Riittävän pitkä aika vaikkapa painonpudotukseen, liikunnan lisäämiseen, itsensä niin sanottuun sivistämiseen ja muuhun lupausten valtamereen luo motivaatiota ja vireyttä, jotta homma jaksaa ja kestää 52 viikkoa yhden viikon sijaan. Ja pidempäänkin.

Lupaukset eivät saa olla elämän ykkösasia, vaikkakin iso prioriteetti, sillä muutoin tavoitteen kantamisesta tulee karmea henkinen taakka. Parempi on opetella uusi tapa ajatella, uudenlainen asenne hoitaa lupauksensa. Todennäköisesti siten yhtäkkiä jossakin vaiheessa huomaa, miten pienillä on saanut isoja aikaan. Uudenvuodenlupaus on tullut lunastettua.

Mietitäänpä suosittua uudenvuodenlupausta eli painonpudotusta. Muistan yhden lihavan ystäväni, joka söi kaksi kermamunkkia päivässä. Hän päätti pudottaa niistä toisen pois. Vaikka hän ei olisi tehnyt mitään muita muutoksia, niin paino olisi pudonnut kilon verran kuukaudessa. Totuttujen tapojen muuttamista ja muutoksesta kiinni pitämistä kaikki toki vaatii. Joskus lipsuu ja sortuu; silti on oikealla tiellä. Se kannattaa muistaa.

Vaikka näkyvät tavoitteet tuntuvat kaukaisilta pitkän viivan piirtämisen jälkeen, niin aika käy kuitenkin rivakasti; tämän vuoden loppu on käsillä hyvin pian. Kun muistaa asiassa kuin asiassa, lupauksessa kuin lupauksessa, sen armollisuuden, on kiltti itselleen, suo löysäilyäkin, niin voi huomata, kuinka asiat alkavat jossakin vaiheessa rullata kuin itsekseen. On tullut tehneeksi elämäntapamuutoksen; projektista on tullut arkipäivää.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?