Toimittaja: Minna Siilasvuo

Kun tämä lehti ilmestyy, olen juuri saanut kolmannen koronapiikin. Kolmannen, koska olen tarpeeksi vanha, tarpeeksi raihnainen ja – tätä ei ehkä saisi sanoa – tarpeeksi järkevä.

Olen seurannut väliin huvittuneena, väliin ärsyyntyneenä, mutta enimmäkseen hämmentyneenä koronarokotuksista käytävää keskustelua. Rokotteiden vastustajat löytävät ihmeellisellä tavalla selityksiä, jotka kumoavat lääketieteen asiantuntijoiden tutkimustulokset.

Jos Facebookista ongittu ”tieto” alkaa tuntua merkittävämmältä ja oikeammalta kuin tieteen saavutukset, ollaan jo aika pahasti harhateillä. Uskallan sanoa näin, vaikka paremmin tietävät tuomitsevat minut aivopestyksi lampaaksi.

Olen kuitenkin ihan mielelläni elävä lammas. Se sopii ajatuksenakin joulun aikaan.

Tuttavapiirissäni on kaksi ihmistä, jotka ovat sairastaneet koronan vakavan muodon. Molemmat horjuivat hyvän tovin elämän ja kuoleman välillä, osan ajasta tajuttomana. Espanjassa asuva ystäväni kuvailee olleensa kolme viikkoa sellaisessa tilassa, ettei tiennyt maailmasta mitään. Koko ajanjakso on pelkkää mustaa.

Hän sanoo, ettei ole koskaan ennen tajunnut, miltä tuntuu kun ei voi hengittää. Nyt hän tietää. ”Ihan kuin joku olisi istunut keuhkojen päällä. Ja se kipu! Se tuska oli jotakin ihan kauheaa.”

Joitakin asioita ei tarvitse väen vängällä kokea itse voidakseen ottaa opikseen. Tämä saattaisi ehkä olla yksi niistä. Tulevasta ei tiedä: saatan sairastua kaikista varotoimista huolimatta ja rokotekin voi aiheuttaa ongelmia. Kaikki on mahdollista.

Nämä uhkakuvat ovat kuitenkin pieni pelote sen rinnalla, mitä olisi odotettavissa ilman rokotetta. Tuskin minäkään täällä lintukodossani onnistun selviämään ilman tartuntaa – sen sanelee jo työni. Tapaan koko ajan ihmisiä.

Yhteiskunnassa tehdään koko ajan uusia rajoitteita ja sulkutoimenpiteitä. Yritykset kärsivät ja työtekijät kärsivät. Valtakunnan, yritysten ja yksityisten ihmisten talous kallistuu ikävään luisuun. Mikäpä siinä. Nyt eletään näin.

Moni rokotevastainen ihminen on huolissaan itsemääräämisoikeudestaan. Niin minäkin, mutta en voi parantaa tilannetta kuin omalta kohdaltani. Minun on elettävä kieltäytyjien ehdoilla.

Jos näin joulun alla saa toivoa jotakin, toivon, että 94-vuotiasta äitiäni hoitaa rokotettu ammattilainen.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?