Toimittaja: Kari Kauppinen

Tämän viikon lauantaina vietetään lapsen oikeuksien päivää.

Lapsen oikeuksien julistuksessa, joka on jo yli kuusi vuosikymmentä ollut YK:n ohjenuorana, todetaan monia asioita, joita jokaisessa kodissa kannattaa hetki pysähtyä miettimään, esimerkiksi silloin kun lapsilla ei ole vanhemmilleen aikaa omilta leikeiltään. Julistuksessa sanotaan muun muassa seuraavaa: Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä.

Erilaisia teemapäiviä toki riittää eri asioissa käytännössä vuoden jokaiselle päivälle. Hyvä niin, vaikka tässäkin tapauksessa jokainen päivä pitäisi tietysti olla lapsen oikeuksien päivä.

Mitä tällainen lapsen oikeuksien teemapäivä sitten oikein tarkoittaa? Esimerkiksi, se voisi olla alku jollekin uudelle kodeissa, joissa ollaan oltu ehkä hieman liian kiireisiä. Nyt lauantaiaamuhan voisi sopia hyvin siihen, että kysytään omilta lapsilta, että mitä kuuluu ja mitä tänään haluaisi tehdä. Ja kun vastaus tulee, kuunnellaan ja kuullaan se.

Ei yleensä tarvita mitään ihmeellisyyksiä. Aika on se, mitä lapsikin arvostaa. Että omat vanhemmat ovat läsnä, eivätkä vain paikalla.

Yksi päivä tai sen puolikas on lyhyt aika elämässä, mutta kun perheenä on yhdessä edes hetkittäin, sellainen kantaa pitkälle. Moni onkin, kuten tässäkin lehdessä olemme saaneet esimerkiksi yrittäjistä kertovissa jutuissa lukea. On vähennetty töitä, jotta jää aikaa ja voimia olla lasten kanssa. Mikä huikea havainto! Lapsi on pieni vain kerran eikä niitä hetkiä voi uusia.

Palataanpa YK:n julistukseen. Siinä kerrotaan muun muassa seuraavaa: Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen.

Meistä aikuisista voi jokainen pohdiskella, millä tavalla ja millä laadulla tämä toteutuu.

Ja vielä: YK:n lasten oikeuksien julistus päättyy seuraavaan: Lasta on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.

Ehkä joskus syntyy, jos ei niin ole jo käynyt, sukupolvi, josta voimme kollektiivisesti ihmiskuntana olla erityisen ylpeitä. Tämä työ lähtee ihan jokaisesta kodista.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?