Toimittaja: Johanna Muotkavaara

Nyt sitä taas saa, lunta tupaan. Kun syyskuussa satoi ensilumi, en ollut yhtään varautunut siihen. Lumen piti tulla vetenä, enkä edes muista, koska ensilumi olisi tullut noin aikaisin, syyskuun puolivälissä. Minun lisäkseni myöskään luonto ei ollut varautunut lumen tuloon, sillä puutkin olivat vielä vihreinä. Eivät tosin kateudesta, vaan lehtivihreästä.

Lokakuussa osasin jo varautua ensilumeen, sillä monesti lumi sataa lokakuun puolivälin kieppeillä. Aloitin kantamaan puutarhakalusteita suojaan hyvissä ajoin, nyt osasin varautua paremmin. Tällä kertaa olin myös lunta nopeampi, nyt varastoon päätyivät kastelukannut, grilli, puutarhakalusteet, uimarenkaat, mitä ikinä kesän jäljiltä pihalta voikaan löytyä. Myös puutarhan puut ja pensaat olivat nyt varautuneet pudottamalla lehtensä.

Lumen tulossa on jotain haikeaa, kesä ja helteet ovat muisto vain, ja värikäs ruskainen syksy niin lyhyt. Viimeistään nyt ymmärtää, että kevääseen on puoli vuotta aikaa, ja ensimmäisiin keväisiin auringonsäteisiin ainakin neljä kuukautta. Nyt edessä on pitkä talvi. Olo on kuin karhulla, talviunet kelpaisivat täälläkin.

Muumit ovat toimineet karhujen ohella mainiona esimerkkinä talveen valmistautumisessa. Muumithan menivät myös talviunille, koska heidän esisänsä olivat aina tehneet niin. Eräänä talvena kapinallinen Muumipeikko heräsi kesken unien, ja päätti kokeilla, miltä talvi tuntui. Talvihan voi olla täynnä vaaroja, kuten liian innokkaita laturaivoa potevia hiihtäjiä, huonosti aurattuja teitä, jäätyneitä autonlaseja, avantouimareita ja ties mitä mörköjä. Silti siitä voi löytää taikaa, kuten Muumi Tove Janssonin Taikatalvessa. Kevään tullen Muumipeikko tokaisikin, että nyt hänellä on koko vuosi. Talvikin.

Talven tulosta pitää siis yrittää löytää positiivisia puolia, vaikka vannoutunut kevät- ja kesäihminen olisikin. Kupponen lämmintä takkatulen ääressä kylmänä talvipäivänä lämmittää jo ajatuksena. Ja onhan luonto kaunis kuuraisena, ja miten valoisaa yhtäkkiä tulikaan. Muistan taas omistavani lumikengät, niillä on mukava kuljeskella hiljaisessa talvisessa metsässä. Talvi saa nyt tulla, ja todennäköisesti lumikin sulaa pois vielä monta kertaa ennen joulua. Jotain kuitenkin unohdin kinoksen alle, se saattoi olla lumilapio.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?