Toimittaja: Johanna Muotkavaara

Moni lapsuuteni muisto liittyy metsään. Monet vuodet kuljin vanamoa kasvavaa polkua pitkin yhdessä pappani kanssa. Teimme nuotion ja jäimme kipinävahdeiksi muiden marjastaessa. Nokipannussa tuoksui kahvi, ja metsässä oli turvallista olla. Murrosiässä metsä tuntui hieman tylsältä, mutta lähdin silti jokavuotisille marjastusreissuille mukaan. Mukanani oli yleensä kirja, sillä raittiissa ulkoilmassa lukeminen oli mukavaa ja eväät maistuivat.

Tunsin metsätien jokaisen mutkan ja töyssyn. Keväällä tien laitaa reunusti kielojen tuoksuva rivistö. Ajoimme useita kymmeniä kilometrejä omaan metsään usein vain nauttimaan luonnon rauhasta ja metsän äänistä. Perillä odotti aina sama rituaali, tervaskannon hakeminen ja nokipannukahvit. Lintujen äänistä vahvimmin on jäänyt mieleen keväinen käki, jonka ääni kaikui kaihoisasti vaaran rinteestä kimmoten.

Minulle oma metsä edustaa tänä päivänäkin paikkaa, jossa voin käydä perheen kanssa virkistäytymässä, marjastamassa ja sienestämässä. Myös omat lapseni ovat kulkeneet metsässä pienestä asti. Puolukassa kävimme, kun toinen oli juuri oppinut kävelemisen taidon, ja pienempi kulki repussa matkassa. Hekin ovat oppineet kunnioittamaan omaa metsää ja sen arvoa.

Viime kesänä pääsin sukeltamaan omalla metsäpalstalla sijaitsevaan alueeseen pintaa syvemmältä. Osallistuin luonnon monimuotoisuutta käsittelevälle kurssille, jossa pääsin tutkimaan haluamaani kohdetta tarkemmin. Omalta palstalta löytyikin oikea helmi. Vanhassa, järeässä rinnekuusikossa sijaitsi pieni tulivuorimainen lähdekohouma, joka oli vieläpä metsälain mukainen erityisen tärkeä ympäristö. Lähteen ympärillä kasvoi muun muassa kotkansiipeä, lehtojen suurta saniaista. Kuljin nenä kiinni maassa, ja tutkin kohteen aluskasvillisuutta myöten. Tuttu metsäpalsta sai uusia ulottuvuuksia.

Metsässä stressi helpottuu, eikä siellä kaipaa ihmisen muovaamaa ympäristöä. Tutkimustenkin mukaan ihminen elpyy luonnossa paremmin kuin rakennetulla alueella. Pian metsäpalstamme ympärillä uhkaa kuulua puiden huminan sijaan tuulimyllyjen siipien äänet. Ihmisen kätten jälki tulisi olemaan ikuisesti läsnä. Pieni valtateistä kaukainen metsä, monelle tuntematon, minulle tärkeä osa omaa identiteettiä. Halusin kertoa oman tarinani ja muistoni alueesta, jonne on suunnitteilla tuulivoimapuisto. Lähin mylly tulisi sijaitsemaan 500 metrin päähän lähteestä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?