Toimittaja: Minna Siilasvuo

Meille muistutetaan usein, että suuret, mahdottomiltakin tuntuvat asiat toteutetaan pienin askelin. Norsu syödään pala kerrallaan ja tuhansien kilometrien vaellus alkaa yhdestä ainoasta askeleesta.

Norsun syöminen ei ehkä tunnu kovin houkuttelevalta ajatukselta sen paremmin kuin tuhansien kilometrien talsiminenkaan, mutta ajatuksessa piilee vinha perä.

Ystäväni laihtui joskus takavuosina vuoden aikana kymmenen kiloa. Hän ei kokeillut ensimmäistäkään laihdutuskuuria, jotka taitavat ylipäätäänkin olla tuhoon tuomittuja. Ei hän lisännyt liikuntaakaan, eikä kiduttanut itseään millään tavoin.

Suuren muutoksen sai ajan kanssa aikaan hyvin pieni muutos: hän jätti sokerin pois kahvistaan. Ei muuta.

Tietysti se kertoo melko uutterasta kahvinjuonnista, mutta se kertoo myös siitä, että on mahdollista edetä päämäärään pienten muutosten polkua. Vähän niin kuin vesipisarat, jotka uurtavat vuosikymmenten ja -satojen aikana jäljen kovimpaankin kiveen.

Tällaisia ajatuksia putkahti mieleeni, kun kävin juttukeikalla SuomiMies seikkailee -tapahtumassa (juttu ensi viikon lehdessä) ja testasin samalla omankin kuntoni. Onneksi olin antanut luvan tallentaa tietoni, sillä sain runsaasti syytä tyytyväisyyteen.

En ole koskaan ollut innokas kuntoilija, eikä minulla ole varsinaisesti aikaa mihinkään ylimääräiseen. Siis sellaiseen, mitä itse pidän ylimääräisenä. Niinpä viiden vuoden takaiset tiedot olivat melko onnettomat.

Nyt sen sijaan kestävyyskuntoni oli noussut välttävästä hyvään, puristusvoima välttävästä erinomaiseen ja kehon kuntoindeksi hälyttävästä OK-tilaan. Ja nyt paljastan, miten tein sen, ihan niin kuin naistenlehdissä.

Rummunpäristyksiä. Jännitys tiivistyy. Paljastus: rupesin kävelemään koiran kanssa joka päivä kiireettömän lenkin! Aiemmin mieheni teki sen yksin, nyt minä änkeän iltaisin mukaan.

Koiramme on jo 13-vuotias papparainen, mutta tämän homman se hoitaa edelleen vallan loistavasti. Me melkeinpä laahustamme, sillä tunnin aikana kävelemme vain kolmisen kilometriä. Ei haittaa, sillä liikunnan pitää kuulemma olla mukavaa.

Kuntoni kohenee hitaasti, mutta tästä se lähtee. Olen ottanut ensimmäisen askeleen ja tehnyt siitä itselleni tavan.

Seuraavaksi rupean luultavasti siivoamaan. Sekin on parhaimmillaan silloin, kun tulokset näkyvät – ja meillä ne taatusti näkyvät!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?