Toimittaja: Minna Siilasvuo

Kuten tarkkavaiset lukijat ovat huomanneet, tein viime viikon Meän Tornionlaaksoon aukeaman jutun Turtolassa lainehtivista rannattomista hamppuvainioista. 

Sunnuntai-iltana mietin jo ihan tosissani, olisiko minun pitänyt aivan erityisesti tähdentää, että niille pelloille suunnatut toivioretket ovat silkkaa ajanhukkaa. Pellot lainehtivat kuituhamppua, josta voi siis tehdä esimerkiksi lankaa tai köyttä.

Siitä ei ole missään tapauksessa niin sanottuun viihdekäyttöön, ellei pidä kehräämistä viihteenä. Kaikki eivät pidä.

Nämä ajatukset risteilivät päässäni, sillä ehdimme erinäisten yhteensattumien vuoksi miehen ja koiran kanssa tavanomaiselle iltakävelyllemme huomattavasti tavanomaista myöhemmin.

Näimme sen jo kaukaa. Maantiellä, hamppupellon päässä, paloi himmeä valo. Kun ehdimme lähemmäksi, näimme valon tulevan autosta. Sen ovi oli auki ja sisällä paloi lamppu.

Lopulta uljas vahtikoirammekin huomasi auton ja valpastui. Hamppupellosta kuului miehen puhetta. Yhden tai kahden, en osaa sanoa. Pulina hiljeni, kun peltoseikkailijat huomasivat meidät.

Kävelimme ohi ja tarkistimme rekisterinumeron. Paluumatkalla auton ovi oli kiinni, eikä ketään näkynyt eikä kuulunut. Kun ohitimme auton uudelleen, mieheni kääntyi katsomaan taakseen, ja silloin auton takapenkin pimeydestä välähti salamavalo.

Melkein pelotti.

Kävelimme kaikessa rauhassa kohti kotia, mutta kun olimme jo melkein katuvalojen alla, kuulimme auton tulevan takaa. Livahdimme tien yli ja vetäydyimme naapuritalon varjoihin.

Kun salaperäiset hampputarkastajat olivat kadonneet autoineen kohti etelää, me talsimme muina miehinä kotiin – ja panimme oven lukkoon.

Pieni seikkailumme askarruttaa minua edelleen. Mitä tekemistä kenelläkään on pimeässä toisten pelloilla? Miksi he eivät tervehtineet meitä, kuten maalla on tapana? Ottivatko he tosiaan meistä kuvan, ja jos ottivat, niin miksi ihmeessä?

On minulla kyllä muutakin miettimisen aihetta. Olenko mahdollisesti lukenut viime aikoina liikaa dekkareita? Laukkaako mielikuvitukseni jo liian villisti?

Kerron kuitenkin varmuuden vuoksi, että olen paljastanut auton rekisterinumeron kolmelle luotettavalle henkilölle. Tiedätte sitten, mitä tehdä, jos minulle yllättäen sattuu jotakin…

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?