Toimittaja: Minna Siilasvuo

Mieheni totesi jonkin aikaa sitten olevansa hieman huolissaan siitä, että aloitan monet tulevaisuuden suunnitteluun liittyvät lauseeni sanoilla ”sitten kun voitan lotossa…”

Hän kyllä tietää, että olen onnentyttö, mutta ”sitten kun” -ajatus tuntui hänestä silti melko arveluttavalta. Häntä mietitytti lähinnä se, miten voin haaveilla lottovoitosta, kun muistan aika harvoin suorittaa valmistelevat toimenpiteet eli täyttää lottokupongin. Sen yhden rivin, jonka ostan jos muistan.

Minä rauhoitin häntä toteamalla, että on ehdottomasti hyvä asia, että minulla on pari hyvää suunnitelmaa valmiina sitten kun se onnenpäivä koittaa ja pankkitilini valuu yli äyräittensä.

Toisaalta sekin on varmasti hyvä asia, että minulla on pari hyvää suunnitelmaa myös odotusaikaa varten. En ajatellut lopettaa työntekoa ihan vielä, enkä ole tekemässä muitakaan kovin radikaaleja ratkaisuja elämässäni.

Pieniä lähiajan suunnitelmia minulla on sen sijaan roppakaupalla. Olen lupautunut esimerkiksi vetämään sieniretken kahdellekin eri ryhmälle. Ainakin toinen niistä päättyy toivottavasti yhteiseen kokkailuun ja sieniherkkujen maisteluun.

Ennen sitä tarvitaan kuitenkin jotakin arvokkaampaa kuin lottovoitto – nimittäin sieniä! Niitä ei ole vielä juurikaan näkynyt, enkä ole vielä päässyt maistamaan syksyn lyömätöntä herkkua, voissa paistettuja haperoita.

Entä jos sieniä ei tulekaan?

Mutta tulee niitä, varmasti tulee. Ja sitten kun se aika on lopulta käsillä, annan piut paut lottovoitolle! Se saa tulla vaikka talvella, silloin on aikaa sukellella rahakasoissa Roope Ankan tyyliin. Vedessä en osaakaan uida.

Sitten kun marjat on poimittu ja sienet kerätty, kurkut säilötty ja kaikki luonnosta saatava sato on laarissa, on aika vetää villasukat jalkaan ja ruveta kutomaan niitä lisää.

Sukkia voi jostain syystä kutoa vain iltaisin, ja se on ehkä hyväkin asia. Päivällä on muutenkin niin paljon puuhaa.

Tekisi mieleni sanoa, että sitten kun syksy tulee, ruokin leipäjuureni ja alan leipoa ahkerasti. En kuitenkaan sano, sillä täytyyhän minun leipoa jo aikaisemmin. Leipä nimittäin loppuu hyvinkin ennen sitä.

Kenenkään ei kuulemma pitäisi elää ”sitten kun” -elämää, vaan tarttua hetkeen. Pyh, sanon minä. ”Entä jos” -elämä saattaa olla paljon kuluttavampaa. Sitä paitsi tuskin kukaan ajattelee, että kaikkien suunnitelmien pitäisi toteutua. Haaveileminen on iso osa huvia!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?