Toimittaja: Kari Kauppinen

Koulut alkoivat eilen keskiviikkona. Se koskettaa meitä kaikkia varsinkin liikenteessä. Ekaluokkalaisia on ensimmäistä kertaa reitillään, ja tietysti muita pieniä. Aina kun koululaisen näkee, niin kannattaa olla tarkkana. Mieluummin varautuu ”turhaan” kuin että syntyy riski sattua jotakin peruuttamatonta.

Vaikka vanhemmat ovat neuvoneet lapsiaan koulutien hankalista paikoista, niin keskittyminen lapsella saattaa herpaantua herkästi, kun lapsi näkee jotakin kiinnostavaa. Silloin ei aina muista ohjeita, tien ylittämisen menettelyjä eikä yleistä varovaisuutta. Meidän kaikkien aikuisten pitää se muistaa.

Ylipäätään kun on liikenteessä, saati kun mukana on pieniä lapsia, ei aina kannata pitää kiinni siitä, että itsellä on lain suoma oikeus tehdä jotakin. Pitää olla pelisilmää, tai tässä tapauksessa liikennesilmää. Joustavuus tuo turvaa ja ärsytyskynnys pysyy alhaalla.

Jos liikenteessä hermostuu, siinä ovat vaarassa niin lapset kuin aikuisetkin. Ja minkä takia? Ihan turhaan. Parempi ajatella ennemmin kuin jälkikäteen.

Liikenteessä kannattaa myös kuitenkin pitää kiinni oikeuksistaan eikä olla niin sanotusti väärässä paikassa liian kohtelias. Tällaistahan tapahtuu, kun etuajo-oikeutetut antavat muille tietä. Seuraa hämmennys ja kukaan ei tiedä, kenen pitäisi mennä. Kaikki olettavat, että sen, jolle liikennesäännöt oikeuden suovat. Siitä oikeudesta pitää silloin pitää kiinni. Se joustavoittaa kaikkien kulkemista, vähentää hermostumista ja liikenneonnettomuuksien riskin kasvamista.

Aika moni meistä tekee päivittäin tukun virheitä liikenteessä. Kukaan ei ole täydellinen. Ja on todellakin satavarmaa, että lapset ja nuoret niitä virheitä vasta tekevätkin. Joskus ehkä tahallaan ja ärsyttääkseenkin muita. Tässä on taas aikuisen käyttäytymisen paikka: ei saa hermostua, ei saa provosoitua.

Vaikka pinnan palaminen on joissakin tilanteissa ymmärrettävää ja alitajuistakin, niin sellaisesta voi oppia pois. Silloin on kaikilla parempi olla, myös muilla autossa olijoilla. Kun pinna palaa, niin se kestää muutaman sekunnin, mutta jälkiselvittely vähintäänkin pahana mielenä kotona voi viedä tunteja. Kannattaako arvokasta vapaa-aikaa, yhteisen olemisen hetkiä, hukata tällaiseen turhuuteen.

Niin, retorinen kysymyshän tuo on.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?