Toimittaja: Minna Siilasvuo

Olen viettänyt pitkän ja nautinnollisen loman, viime vuoden kesäloman. Palasin sunnuntaina töihin niin hyvin levänneenä, etten osannut enää käyttää tietokonettani.

Onneksi olen onnistunut vähitellen palauttamaan mieleeni, miten työpaikan palvelimelle mennään ja löytänyt myös kadottamani kansiot. Kyllä tämä tästä, luulisin.

Tein koronasta huolimatta lomamatkan tyttäreni luo Ylöjärven suurkaupunkiin kaikkien hienojen palvelujen äärelle. Tulin kotiin täysin vakuuttuneena siitä, että Tornionlaaksossa kaikki on paremmin. Oikeasti.

Tytär oli joka päivä töissä ja luuli minun pitävän ikävää. Kattia kanssa!

Vietin hänen poissaollessaan todellista laatuaikaa: nukuin päiväunet, join kupin kahvia (mikrossa lämmitettynä, kun en osannut käyttää hienoa kahvinkeitintä), kävin kävelemässä ja makasin sängyssä lukemassa.

Kun tytär tuli töistä, söimme (opin sentään käyttämään hienoa hellaa ja tein ruokaa, mutta teknisen taituruuteni raja kulki siinä) ja katsoimme illalla yhdessä jonkun elokuvan.

Tein siis siellä sivistyksen parissa kutakuinkin samaa kuin kotonakin, paitsi kotona en juuri katso elokuvia.

Tampereen seudun ja Tornionlaakson erot alkoivat kirkastua vasta kun lähdin kotiin eräänä perjantaina. Tytär sai kesä-flunssan kurkkukipuineen ja huolestui, ettei vain ole tartuttanut vanhaan äitiinsä pahaa tautia.

Minulla ei ollut mitään oireita, mutta menin maanantaina jonottamatta ja aikaa varaamatta koronatestiin. Vartin päästä tiesin olevani terve.

Tytär, joka oli siis oikeasti kipeä, pääsi myös koronatestiin maanantaina. Vasta silloin. Ei kuitenkaan Ylöjärvelle, vaan Nokialle. Testitulos luvattiin viimeistään kolmen päivän päästä.

Tiistaina hän sai ajan työterveyslääkärille, joka kysyi, onko tytär perusterve. On kyllä. Siihen lääkäri totesi, että flunssasta ei saa sairauslomaa. Tytär kysyi kohteliaasti, eikö lääkäri ole kuullut koronasta – testitulos ei ole vielä tullut.

”Tästä asiasta ei enää keskustella”, totesi lääkäri ja passitti nuhaisen tyttären asiakaspalvelutyöhön.

Testitulos tuli aikanaan eikä tyttärellä ollut koronaa, mutta ainakin minä jäin miettimään, onko ihan reilua syyllistää nuoria koronahuolettomuudesta. 

Jonkinlaista huolettomuutta näyttäisi olevan sielläkin, missä koronan suitsimisen pitäisi olla melkeinpä ykkösasia.

Vai olenko ymmärtänyt jotakin väärin?

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?