Toimittaja: Minna Siilasvuo

Ensi kesänä Tornionlaaksossa on taas tarjolla kulttuuria laidasta laitaan. On teatteria, konsertteja, taidenäyttelyitä sisällä ja ulkona. Ihanasti vähän kaikkea.

Erilaiset kulttuuritapahtumat ovat aina olleet minulle erottamaton osa kesää. Vaikka vietimme lapsuudessani suurimman osan kesästä mökillä, tulimme aina heinäkuussa pariksi viikoksi talvikotiin Liminkaan.

Syynä oli Limingan musiikkileiri, joka taisi aikoinaan olla Suomen ainoa musiikkileiri, jonka soittajista voitiin koota täysimittainen sinfoniaorkesteri. Oppitunteja oli kaikille orkesterisoittimille, ja henkilökohtaisten soittotuntien ja musiikinteorian opetuksen lisäksi kaikki leiriläiset soittivat jossakin orkesterissa.

Illat oli pyhitetty konserteille. Oppilaat esiintyivät, opettajat esiintyivät, kaikki orkesterikokoonpanot esiintyivät, ja lisäksi iltoihin mahtui valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti korkeatasoisien tähtien konsertteja.

Kaksi viikkoa meni kuin siivillä, sillä pitihän sitä soittamista harjoitellakin. Itse asiassa olisi pitänyt harjoitella huomattavan paljon enemmän, mutta rakastin musiikkileirien tunnelmaa omasta laiskuudestani huolimatta.

Koska suuri osa musiikkileirin opettajista ja vanhimmista oppilaista asui kotini pihapiirissä, taidekoulun asuntoloissa, musiikki ympäröi minut aamusta iltaan ja välillä öisinkin. Yhdestä ikkunasta kuului klarinetin luritusta, toisesta sellon suloisia säveliä. Kaikkia soittimia en edes tunnistanut.

Loppujen lopuksi minusta ei tullut maailmankuulua viulistia, mutta minusta tuli osa innostunutta konserttiyleisöä. Se on ihan hyvä lopputulos.

Ennen musiikkileiriä pidettiin taidekoulun kesäkurssit. Niihin en osallistunut itse koskaan, mutta ne olivat yhtä lailla kesäisiä tunnelman tuojia. On ihanaa nähdä ihmisiä, jotka harrastavat kuvataidetta oikein täydestä sydämestään. Vaikka en ole itse innostunut siitä, tunnistan sen palon. Juuri sen, joka minulta puuttuu.

Minusta ei siis tullut myöskään kuvataiteilijaa, enkä totuuden nimessä koskaan edes haaveillut sellaisesta. Sen sijaan minusta tuli uskollinen näyttelyvieras ja taiteen ihailija. Sekin on ihan hyvä lopputulos.

Kulttuurikesästä kannattaa ottaa kaikki irti ja käydä tutustumassa sellaisiinkin tapahtumiin, joita kohtaan tuntee ennakkoluuloa. Edessä voi olla iloisia yllätyksiä. Sitä paitsi konsertit, taidenäyttelyt ja teatteriesitykset eivät ole mitään ilman yleisöä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?