Toimittaja: Minna Siilasvuo

On lopultakin kevät – joskin viileähkö – ja kaupungeissa on jo viikkoja sitten virinnyt perinteinen koirankakka- ja katupölykeskustelu höystettynä maahan heitetyillä maskeilla. Meillä maalla puhutaan melkeinpä pelkästään maskeista, ja niistäkin vain vähän.

Kotikylälläni oli pari viikkoa sitten tienvarsien siivoustalkoot, ja vaikka kävelin naapurin rouvan kanssa jokusen kilometrin keräyspussien kanssa, emme saaneet saaliik-semme ensimmäistäkään maskia. Ehkä se on isompien taajamien ongelma.

Sen sijaan keräsimme autonkappaleita melko laajalta alalta. Oli pysäyttävää huomata, miten pieniksi paloiksi jämerän näköinen auto hajoaa, kun siihen osuu oikein kunnolla. Onneksi sellaista roskaa ei tarvitse keräillä joka vuosi.

Maskeja suurempi riesa ovat tupakannatsat ja nuuskapussit. Niitä on kai kylvetty tasaisesti joka paikkaan Hangosta Petsamoon. Ne ovat pieniä, mutta myrkyllisiä, ja ne jäävät koristamaan tienvarsia vuosikymmeniksi. 

Itse asiassa tumpit eivät maadu koskaan. Sen sijaan ne hajoavat vähitellen, ja jättävät jälkeensä mikromuovia. Se päätyy vähitellen monen mutkan kautta myös meidän elimistöömme.

Nuuskapussien laita on samoin. Ne sisältävät nikotiinin lisäksi kadmiumia, kromia, nikkeliä, arsenikkia ja lyijyä, eivätkä ne maadu. Pahamaineiseen koirankakkaan verrattuna ne ovat siis varsinainen tehopakkaus.

Yhdellä kylän talkoolaisista oli käytössään näppärän näköiset pihdit, joilla saattoi kerätä roskia köykkimättä maan tasossa. Sellaiset olisivat aika mukavat olemassa, sillä niiden kanssa voisi harrastaa roskakävelyä silloinkin, kun ei millään viitsisi vetää hiostavia suojahansikkaita käsiinsä.

Roskakävelyä harrastetaan maailmalla ihan yleisesti, ja urheilullisimmat saattavat pinkaista jopa roskajuoksulle. Se lienee varsin hyödyllinen harrastus, sillä roska tuntuu olevan loppumaton luonnonvara. Sopivia harrastuspaikkoja on joka puolella.

Minullakin on yleensä taskussa tai käsilaukussa pieni kaupan hedelmäkassi, johon voi kerätä talteen kaikenlaista näkyvää roskaa tai sitten pientä ja myrkyllistä, mitä matkan varrella osuu silmiin. Ellei tupakantumppeja ja nuuskapusseja, niin ehkä korvasieniä?

Ne tosin eivät päädy kotona roskiin, vaan kattilan kautta ruokapöytään.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?