Toimittaja: Minna Siilasvuo

Saan silloin tällöin kuulla kotona lukuharrastuksestani, vaikka en suinkaan ole perheeni ainoa lukija. Romaanien maailmaan uppoutuminen on kuulemma todellisuuspakoa.

En väitä vastaan. Juuri sitä se on, mutta missä vaiheessa myönteinen matkalla oleminen muuttuu kielteisesti värittyneeksi pakomatkaksi?

Olen lapsesta saakka pitänyt murrekirjoista, koska niiden avulla pääsen kokemaan sellaista kulttuuria, joka on minulle vierasta ja siksi kiinnostavaa.

Nyt aikuisena nautin aivan erityisesti kirjoista, jotka johdattelevat minut vieraiden kulttuurien pariin olematta silti liian raskassoutuisia työn lomassa luettaviksi.

Kiinalainen dekkari! Intialainen salapoliisiromaani! Hömppää Balilta! En yhtäkkiä keksi kiinnostavampaa ja helpompaa matkakohdetta, sillä rokotustodistuksia ei tarvita ja ”matkalipun” saa kirjastosta tai omasta hyllystä. Pääsääntöisesti jopa kokonaan ilmaiseksi.

Helppuden lisäksi matkailijan ei tarvitse kaikesta eksotiikasta huolimatta pelätä hyttysten pistoja, käärmeen puremia tai edes jalkojen kastumista.

Tylppää astaloa heiluttelevat pahikset tai juonittelevat herrasmiehet eivät ole vaaraksi todellisuuspakomatkalla olevalle lukijalle – vai ovatko sittenkin?

Välillä tunnen olevani ihan oikeasti vaaravyöhykkeessä, sillä haluaisin lukea koko ajan. En millään malttaisi nukkua ja töihin tarttuminen vaatii toisinaan ylimaallisia ponnistuksia, puhutaan sitten arkiaskareista tai varsinaisesta työstä.

Onneksi tähän irrottautumisen tuskaan on olemassa kohtuullisen hyvin toimiva lääke: harrastukset. On hetkiä, jolloin niiden pariin ei haluttaisi lähteä, mutta en ole tainnut koskaan katua lähtemistäni.

Viihdyn ehkä liiankin hyvin omissa oloissani, mutta toisten ihmisten seura on kuitenkin jotain sellaista, jota laumaeläimeksi luotu ihminen aika ajoin tarvitsee. Yhdessä puuhastelu piristää ja tuulettaa pölyttyneitä aivoja.

Suuret ihmisjoukot eivät ole minun valintani, mutta nautin sellaisesta seurasta, jossa jokainen saa suunvuoron.

Ihmiset ovat virkistävän monenlaisia: pääasiassa tietysti tosi kummallisia, mutta mukavalla tavalla. Kummallisia siksi, että omasta mielestäni minä olen tavallisuuden mittapuu, vietänhän kaikkein eniten aikaa juuri omassa seurassani – myös silloin, kun olen todellisuuspakomatkalla.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?