Toimittaja: Kari Kaulanen

Kukapa meistä keski-iän myöhempää vaihetta elävistä ei muistaisi liian pieneltä näyttävässä puserossa kiemurtelevaa nuorta miestä, joka kertoo herkänkarkealla äänellä, kuinka rokki soi.

Sama mies laulaa raivoisalla energialla Jarkko Laineen sanoin fiilaamisesta ja höyläämisestä eikä takuulla tarkoita mitään puutöihin liittyvää.

Sittemmin nän kertoo unohtumattomalla tavalla Paratiisista Jukka Tolosen soittaessa laulua tukevat kitarasoolot. Kun sattui pistäytymään studioon sopivaan aikaan. Myöhemmin tulevat Laivat sekä Tähdet tähdet, jossa laulaja kertoo kaipaavansa pois, ”ikuisuuksiin, ajan taa”.

Kaikki nuo ja monet muut ovat helmiä Rauli Badding Somerjoen tulkitsemien sävelmien ketjussa. Onhan niitä paljon muitakin, kuten Valot, herkkä kertomus yksinäisyydestä ja ujosta rakkaudesta.

Tammikuussa 1987 tuo ääni vaikeni vain 39-vuotiaana. Se ei kuitenkaan vaiennut lopullisesti, vaan elää noiden ikivihreiden ja -ihanien äänitteiden muodossa vielä meidänkin jälkeemme.

Nuo nostalgiset ajatukset herätti muoniolaisen Jukka Rajalan kirjoittama Rauli Badding Somerjoen elämäkerta Kaita polku, joka ilmestyi keväällä Siltalan kustantamana.

Vaikka Heikki Metsämäki ja Juha Miettinen ovat tehneet Baddingista ansiokkaan elämäkerran vuonna 1996, Jukka Rajala on onnistunut löytämään omaansa uutta näkökulmaa ja sellaista tietoa, mitä ei aiemmin ole julkaistu.

Jukka tunnustautuu Badding-faniksi, joka on kerännyt talteen kaiken, mitä miehestä on julkaistu. Lisäksi hän on haastatellut Baddingin läheisiä, kuten tämän siskoa ja nuoruusvuosien parasta kaveria.

Kolarin kirjastossa huhtikuun alkupuolella pidetyssä tilaisuudessa Jukka kertoi myös tavanneensa Baddingin, keskustelleensa tämän kanssa ja saaneensa jopa tämän puhelinnumeron. Onpa hänellä myös Baddingin fan clubin jäsenkortti numero kolme.

Silti Kaita polku ei sorru sokeaan ihailuun, vaan kertoo Baddingin lyhyen elämänkaaren alusta loppuun sellaisena kuin se on tekijän ajatuksiin piirtynyt yrittämättäkään peitellä esimerkiksi laulajan ujoutta, josta hän pyrki eroon alkoholin avulla.

Kaita polku -teosta voi suositella kaikki Baddingin musiikista pitäneille ja pitäville. Kuten Jukka Rajala kirjansa lopettaa: ”Kukat Rauli Badding Somerjoen haudalla eivät kuihdu”.