Toimittaja: Minna Siilasvuo

Päädyin aprillipäivänä kahdelle juttukeikalle, joiden seurauksia poden vieläkin. Niistä ensimmäinen oli suunniteltu ja sovittu, toinen tuli yllättäen ja pyytämättä. Molemmat olivat mieluisia.

Ensin lähdin herrojen kanssa metsään, en tosin marjaan. Sen sijaan päädyin tällä kertaa ihmettelemään metsänhakkuuta ja hakkuukoneen kokoa.

Kun metsätyöt oli katsastettu, jatkoin matkaa yllätyskeikalle. Tässä kohdassa täytyy tunnustaa, että ellei tuota sovittua metsäretkeä olisi ollut, en olisi voinut lähteä seuraavalle keikalle. Minulla olisi nimittäin ollut ylläni mekko ja pitkä takki.

Kerrankin kaikki kuitenkin meni niin kuin elävissä kuvissa. Päädyin poromiesten seuraan, ja lettini melkein nousi pystyyn kun he ryhtyivät sunnittelemaan, millä moottorikelkalla minä voisin ajaa.

No, minä olen ajannut moottorikelkalla satoja kilometrejä erämaassa, mutta siitä on jo yli 25 vuotta. Hädin tuskin uskon sitä enää itsekään, mutta olen osallistunut kelkkasafariin. Nuoruus ja hulluus…

Poromiehet tulivat pienen neuvottelun jälkeen siihen tulokseen, että hulluudella on rajansa, ja päättivät istuttaa minut moottorikelkan rekeen. Minä puolestani lupasin oksentaa reen ulkopuolelle, mikäli poukkoileva kyyti pakokaasupilvessä johtaisi sellaiseen lopputulokseen.

Kuljettajani kaarsi pororaidon edelle ja painelimme vuomalle odottamaan porojen tuloa. Maastokelpoisena ihmisenä kaaduin selälleni välittömästi, kun nousin reen kyydistä. Katselin hetken pilvetöntä taivasta ennen kuin minut tempaistiin pystyyn.

Poronkellojen kalkatus ja poropaimenten huudot olivat viihdyttävää kuunneltavaa eikä auringonpaistekaan tuntunut hassummalta. Itse asiassa siellä jänkällä oli aika mukavaa. Olisin voinut loikoa hangella pitempäänkin.

Kotiin päästyäni olin luita ja ytimiä myöten jäässä. Ja märkä! Kelkan telasta ryöppysi päälleni märkää jäämurskaa, joka teki tehtävänsä. Jopa kameralaukussa ollut lehtiö oli niin märkä, että sen sivut piti levittää kuivumaan.

Minua kyytinyt poromies kertoi käyvänsä saunassa joka päivä. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, miksi!

Saunaan minäkin menin heti kotiin päästyäni, ja saunan jälkeen niiskuttaen ja aivastellen suoraan sänkyyn. Aamulla heräsin terveenä, mutta mainio tekopolveni ei ole vieläkään antanut minulle anteeksi aprillipäivän seikkailuja.

Minä en käy neuvotteluja polveni kanssa, vaan lähden uudelleen heti kun saan tilaisuuden!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?