Toimittaja: Minna Siilasvuo

Ihminen on sottainen eläin, ja häviää siisteydessä kuusi–nolla monelle nelijalkaiselle otukselle. Sen toteamiseksi ei tarvitse kuin vilkaista ympärilleen: roskaa kylvetään suruttomasti joka puolelle. Jopa metsässä voi törmätä jonkun henkilökohtaiseen kaatopaikkaan.

Kerromme mielellämme Etelä-Suomessa, jossakin päin Eurooppaa tai jollakin muulla mantereella asuville ystävillemme – puhumattakaan mahdollisista tulevista matkailijoista – kuinka puhdas ja kaunis Lapin luonto on.

Hmm… Olisikohan aika avata silmät, tunnustaa totuus ja tehdä asialle jotakin?

Tupakantumpit ja nuuskanökköset ovat loputon riesa kaikkialla, missä ihmisiä suinkin liikkuu. Samoin juomatölkit, rikotut pullot ja grilliruokien kääreet. Ehtiipä joku juoda matkallaan maitolitran, ja tyhjä purkki täytyy tietysti heittää tiepuoleen.

Vauvatkin ovat nykyään niin huolettomia, että likaiset vaipat heitetään luontoon odottamaan ikuisuuksien päässä siintävää maatumista. Ennen vaipat sentään vietiin kotiin, pestiin ja ripustettiin narulle kuivumaan.

Uusi tienlaitojen, kylänraittien ja kauppojen edustojen koriste ovat kertakäyttömaskit, elämmehän uutta aikaa. Turhan monelle tuntuu olevan sula mahdottomuus viedä maski roskiin, ja roskasäiliöitäkin on julkisilla paikoilla valitettavan harvassa.

Oma taiteenlajinsa on kokonaisten roskapussien, jopa jätesäkkien ”unohtaminen” paikoille, mihin ne eivät kuulu, kuten kierrätyspisteisiin ja niiden ympärille. Röyhkeimmät sujauttavat roskapussinsa muina miehinä (tai naisina) julkisten laitosten tai yksityisten ihmisten roska-astioihin.

Kaikkea voi ja saa tehdä, kunhan ei jää kiinni. Eikä se kiinni jääminenkään niin isosti haittaa. Mitäpä tuosta? Rangaistuksia ei ole luvassa, eikä ympäristön paheksuntakaan hetkauta meitä sottapyttyjä suuntaan eikä toiseen.

Tornionlaakso on ollut kautta aikojen kuuluisa siisteydestään, mutta mitä sille siisteydelle on tapahtunut? Vai riittääkö meille nykyään se, että omassa kodissa ja pihassa on siistiä, eikä muusta ole niin väliksi?

Tällaisia pohdiskelen tänään ja totean samalla, että tunnen yhden todella siistin henkilön. Se ei tosin ole ihminen, vaan koira. Mieheni nimittäin kertoi, että koiramme Mokka on niin siisti, että se teki lenkillä käydessään ensin tassulla kinokseen kolon ja sitten kakkasi tekemäänsä reikään.

Kun kertakäyttömaskin jäänteet ovat näkyvissä vielä 500 vuoden päästä, koirankakasta eikä edes koirasta ole enää muistoakaan jäljellä. Ne ovat palanneet luonnon kiertokulkuun.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?