Toimittaja: Minna Siilasvuo

Olen törmännyt lyhyen ajan sisällä joululaulutuskaa poteviin ihmisiin niin radiossa kuin sosiaalisessa mediassakin. Olen lähinnä äimistynyt koko aiheesta, sillä vapaa-aikanani en yleensä kuuntele mitään. Jos katson tekstitettyä elokuvaa yksin, pistän siitäkin mieluiten äänet pois.

Eräänä iltana kuuntelin automatkalla Kadonneiden levyjen metsästäjien Vihatuimmat joululaulut -iltaa. Juuri kun avasin radion, siellä soi Juicen Sika. Ihmettelin, miten joku voi vihata sitä. Hauskahan se on epävireisine kuoroineen. Ihan selvää joulun tunnelmaa!

Seuraavaksi törmäsin Facebookissa vuodatukseen joululaulujen kauheudesta. Ne kun ovat kaikki kauheita – paitsi ne, jotka ovat vielä kauheampia. Tunnen myötätuntoa, mutta lähinnä siksi, että niin lyhyen ajanjakson aikana esitettävät joululaulut voivat herättää niin syvää vastenmielisyyttä.

En itsekään nauti siitä, että iskelmätaivaan uudet tähdet tekevät vanhoista, rakkaista joululauluista ”taidetta” vonkumalla, liukumalla ja venyttämällä. En halua, että tunteita herättäviä vanhoja lauluja runnellaan huolettomasti.

Se on kuitenkin minun – ja vain minun – ongelmani, jonka ratkaisen painamalla nappia. Se on juuri niin helppoa.

Uusia tähtiä varten voi tehdä uusia joululauluja, ja tehdäänkin. Toisinaan lauluntekijä osuu kultasuoneen ja onnistuu synnyttämään uuden klassikon. Kerrassaan hieno juttu!

Haaveilen joka vuosi joululahjavalvojaisista, joissa tehtäisiin ja paketoitaisiin lahjoja, juotaisiin glögiä ja syötäisiin piparkakkuja ja kuunneltaisiin hienoja joululauluja. Joka vuosi se jää haaveeksi.

Osallistun omiin joululahjavalvojaisiini yksin, koska muuten toiset näkisivät lahjansa etukäteen. Joulun salaperäisyys katoaisi kuin tonttu lumeen. Koska olen yksin, en viitsi laittaa glögiä ja pipareita, ja tunnustan, että ne joululaulutkin jäävät yleensä soittamatta.

Jos käynnistän cd-soittimen, sieltä kuuluu todennäköisimmin klassista musiikkia tai yhden hengen joululahjavalvojaisissa ehkä jazzia.

Jonakin päivänä avaan radion ja kuulen sieltä joululaulun, jota äiti lauloi kun minä ja veljet olimme pieniä. ”Pukin tuloa lapset odottaa, kuusen luota kynnykselle juosta sipsuttaa. Ulkona möräjää, lapsia hirvittää: jokos sieltä joulupukki tulla tupsuttaa?”

Se päivä ei ole vielä koittanut.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?