Toimittaja: Minna Siilasvuo

Meille on aina toitotettu, että lukeminen kannattaa. Näkökulma on usein siinä, että lukiessaan oppii ja oppiessaan tulee hyödylliseksi milloin kenenkin näkökulmasta tarkasteltuna.

Ensisijaisesti lukutaito on tietysti hyödyllinen lukijalle itselleen. Lukiessaan pääsee seikkailemaan sellaisiin paikkoihin, joihin ei ole pääsyä muuten. Olen itsekin käynyt muun muassa kuussa ja Marsissa.

On se hyödyllinen myös ympäristölle. Lukutaitoinen ihminen hahmottaa ympäröivää maailmaa ihan eri tavalla kuin lukutaidoton, sillä hänellä on mahdollisuus perehtyä taitonsa avulla sellaisiinkin asioihin, joihin ei suorastaan kompastu. Tai jotka ovat niin perusteellisen aineettomia, ettei niihin edes voi kompastua.

Lukiessaan voi tietysti myös unohtaa hyötynäkökohdat, ja lukea ilokseen ja nautinnokseen. Tätä tyyliä suosin itse. Hyvä kirja ilahduttaa aina, eikä sen tarvitse olla niin hyväkään, jos se täyttää jonkin tarpeen juuri sillä hetkellä.

Nykyään olen niin väsynyt, etten voisi kuvitellakaan paneutuvani esimerkiksi venäläisiin klassikoihin. Keskittymiskykyni ei riitä niihin nyt, mutta nuorena selvitin kyllä, kuinka Saatana saapui Moskovaan ja miten Oblomovin päivät sujuivat.

Ehkä sitten taas eläkkeellä…

Nuorena luin innokkaasti murrepakinoita ja nykyään ruokin eksoottisuuden kaipuutani ahmimalla vieraisiin kulttuureihin sijoittuvia dekkareita. Täytyy tunnustaa, että usein niistä jää juonen sijaan paremmin mieleen silkka yhteiskunnallinen erilaisuus.

Nykyisenä lukulaitteiden ja sähköisten kirjojen aikana muistelen usein myös nuoruuttani, jolloin kirjan saattoi ottaa mukaan ainoastaan siinä tapauksessa, että sen jaksoi kantaa. Siis ihan oikeasti kantaa rinkassa selässään.

Seikkailin silloin muutamia kertoja yksin Euroopassa, ja mukanani saattoi olla yksi pokkari, parhaassa tapauksessa kaksi, sillä päiväkirjaa ei voinut jättää kotiin. Kun liikuin seuduilla, joilla ei juuri törmännyt suomalaisiin, saattoi kielen nälkä kasvaa melko muhkeisiin mittoihin.

Mieleeni on jäänyt erityisen hyvin matka, jonka aikana en ollut tavannut viikkoihin yhtään suomalaista. Olin jo matkalla kotiin, kun pysähdyin tuttavan luo Hampuriin. Sain häneltä iltalukemiseksi suomenkielisen kirjan.

En malttanut nukkua, vaan ahmin sanoja. Teki mieli ahmia koko kirja!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?