Toimittaja: Minna Siilasvuo

Satuin kuulemaan työmatkalla radiosta, että parhaillaan vietetään eläinten viikkoa. Ohjelmassa ehdittiin puhua lemmikkien kiinnipidosta, jalostuksesta ja ties mistä ennen kuin saavuin kohteeseeni.

Pohdittiin muun muassa sitä, miksi ihmiset päästävät kissansa huoleti ovesta ulos, mutta koirien kanssa ollaan ihan eri tavalla tarkkana. Onkohan siinä takana jotakin historiaa, nuoret toimittajat ja studiovieraat pohtivat.

On, historiaa on. Minun lapsuudessani koiratkin päästettiin huoleti ovesta ulos, paitsi kiinnipitoaikana, joka kesti muistaakseni suunnilleen kesän yli. Lisäksi koirista maksettiin veroa, eli niiden hankkimista ja pitämistä piti harkita toisenkin kerran.

Eipä silti, kyllä koiran hankkimista mietitään nykyäänkin tarkkaan, vaikka koiraveroa ei varmaan makseta enää missään. Kissoja sen sijaan syntyy edelleen melko hallitsemattomasti, ja pentuja annetaan jokaiselle, joka suostuu ottamaan söpöläisen vastaan.

Siinä on miettimisen paikka, ehdottomasti. Itsestänikin tuntuu jotenkin vieraalta ajatus siitä, että kissaa vain talutettaisiin pihalla. Ehkä minulla ei siksi olekaan kissaa.

Rodunjalostus on mennyt monen lemmikin suhteen niin pitkälle, että voidaan puhua jo eläinrääkkäyksestä. Jos lemmikki ei voi hengittää kunnolla, sen silmät uhkaavat pullistua päästä tai se ei voi rakenteellisista syistä synnyttää, ollaan ehdottomasti hakoteillä.

Se ei ole lemmikkien, vaan meidän lemmikin omistajien vika. Tunnustan pitäväni jonkinmoisena vikana sitäkin, että lemmikkejä halutaan inhimillistää. Miksi ihmeessä? Eivät ihmiset ole sentään niin mahtavia tapauksia. Paremminkin päinvastoin…

Meillä on koira, joka on mielestäni koirien aatelia. Se on viisas, kaunis, iloinen, rakastava, enimmäkseen jopa tottelevainen. Se on silti koira eikä ihminen. En voi luvata varmuudella, että se käyttäytyy tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa, sillä en aina ymmärrä sen puhetta.

Sitä paitsi olisi väärin sitä kohtaan, jos en antaisi sen olla oma itsensä, ihan koira. 

Luulenpa, että maailman suurin jänis M. A. Numminen oli oikeassa eläinaiheisessa lastenlaulussaan:

”Eläimeksi syntyy, eläimeksi kasvaa ja eläimenä pysyy.

Eläin on niin jes söör, eläin on niin jes söör, ollaan eläimiä.”

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy