Toimittaja: Kaisu Niska

Viikonloppuna eräästä lehdestä sattui silmiini juttu uuden sanakirjan julkistamisesta. Sanakirjan nimi oli Matkasanakirja hiljaisuuteen.

Nimi puhutteli minua pelkkänä nimenä. Ajatus siitä, että hiljaisuuteen voi löytää, kun löytää oikeat sanat ja tietää, mitä etsiä. Me suomalaiset yleensä kyllä löydämme hiljaisuuden, jos haluamme.

Me löydämme sen luonnosta. Metsästä, joen tai järven jäältä, tunturista, avarilta pelloilta. Sieltä sen löytävät matkailijatkin, mutta he eivät osaa mennä hiljaisuuteen ilman, että heille kerrotaan siitä.

Sen vuoksi heille on tehty matkasanakirja. Siinä kerrotaan esimerkiksi, mitä on luppo ja mitä on avantouinti.

Saunastakin siinä varmaan kerrotaan. Sauna on aina ollut minulle hiljaisuuden ja rauhoittumisen, omien ajatusten kuuntelemisen paikka.

Aina saunassa ei ole pakko olla hiljaa. Saunassa voi käydä myös hyviä keskusteluja toisen kanssa. Mutta saunassa ei kuulu kilpailla siitä, kuka jaksaa olla pisimpään löylyssä ja ottaa ne kovimmat löylyt. Vaikka onhan niitä sellaisiakin kilpailuja.

Tänä keväänä olen kaipaillut kovia, kävelemisen kestäviä hankikelejä. Yksillekään hangille en ole vielä päässyt. Joko olen ollut hoksaamaton enkä ole tajunnut, tai sitten hankikelejä ei ole vielä edes ollut. Arvelen jälkimmäistä. Ehkä kuitenkin vielä huhtikuussa pääsemme hangille.

Hangilla kävellessä pääsee todella sinne hiljaisuuden ytimeen. Pääsee kävelemään rauhassa ilman teiden ja polkujen rajoittavaa olemassaoloa ja kuulematta muuta kuin pienen jäisen rapsahtelun askelten alla.

Ikävä kyllä näin talvella on yhä useammin eräs ääni, joka tunkee hiljaisuuden läpi. Moottorikelkka.

Moottorikelkkailussa on varmasti puolensa, enkä suinkaan paheksu moottorikelkkailua kaikkinensa. Moottorikelkkailijoiden tekemistä ajourista on iloakin silloin, kun samaa uraa on ajettu niin usein, että se kestää myös kävellä.

Mutta siitä pärinästä en iloitse, enkä katkusta, mikä leijuu nenään vielä kauan kelkan mentyä.

Mieluummin näkisin ihmisten siirtyvän paikasta toiseen vaikkapa koiravaljakolla. Voi olla vaikea uskoa, mutta siitä menopelistä ei kuulu matkaa tehdessä mitään ääntä. Lepohetket ovat asia erikseen, silloin desibelejä voi olla ilmassa melkoisesti.

Veikkaan, että sana koiravaljakko sisältyy uuteen matkasanakirjaan.