Toimittaja: Minna Siilasvuo

Kun isot riitelevät, pienille tulee helposti mustelmia. Kun USA:n ja EU:n välinen tiedonsiirtosopimus Privacy Shield kaatui viime kesänä, ei tavallinen Maija tai Matti Meikäläinen osannut kuvitellakaan, mitä siitä voisi mahdollisesti seurata.

EU haluaa huolehtia siitä, ettei kansalaisten tietoja voi keräillä aivan miten huvittaa. Facebook taas on toista mieltä, sillä tietojen kerääminen ja myyminen kohdennetun mainonnan välineeksi on sille miljardibisnes. Itse asiassa satojen miljardien bisnes.

Viimeinen niitti isojen kähinässä oli, kun Irlannin tietosuojaviranomainen kielsi kolmen miljardin sakon uhalla Facebookia siirtämästä eurooppalaisista käyttäjistä kerättyä tietoa Yhdysvaltoihin. Paha mielihän siinä tulee.

Nyt Facebookilla on alahuuli pitkällä ja se uhkaa vetäytyä Euroopasta kokonaan. Siitäs saitte!

Facebookin mukana katoaisivat Instagramin palvelut ja 410 miljoonaa eurooppalaista käyttäjää jäisi nuolemaan näppejään.

Mitä tästä seuraisi? Hirveyksiä ja kauheuksia. 410 miljoonaa ihmistä istuisi ja itkisi. Kukaan ei saisi koskaan tietää, montako ämpärillistä mitäkin marjasorttia on poimittu ja millaista pizzaa minä juuri söin.

Alkujärkytyksen jälkeen alkaisi hidas sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen. Marjoja poimittaisiin, pizzoja syötäisiin ja hienoja sukkia kudottaisiin edelleen, mutta vain hyvin harva saisi tietää siitä.

Ensimmäisen viikon aikana varmaan soittaisin kaikille kavereille ja kertoisin uusimman leipäni tarinan, mutta luultavasti jo seuraavalla viikolla vaipuisin täydelliseen apatiaan.

Saisin takuulla mustelmia hyvästellessäni Facebookin, mutta onneksi minulla on (ainakin toistaiseksi) muutakin elämää. Käyn töissä, lenkkeilen (aika laiskasti) naapurin rouvan kanssa, leivon, laitan ruokaa, teen käsitöitä, luen. Kun talvi tulee, katson televisiota.

Onneksi minulla oli mahdollisuus kertoa nämä tärkeät uutiset lehdessä. Jään jännityksellä odottamaan, millainen porinoiden tulva toimitukseen tulee, jos Facebook tosiaan kerää nyyttinsä ja lähtee Euroopasta ovia paiskoen. Onko sen jälkeen enää elämää?

Luulen, että on. Jossakin hämärässä luolassa tummiin asuihin pukeutunut nörttien joukko tekee parhaillaan tietokoneet ja päät höyryten Facebookille seuraajaa. Pian Facebook on siirtynyt muistoissa dinosaurusten seuraan.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy